Semana santaa

Kuten aikaisemmassa postauksessanikin jo mainitsin, tällä viikolla on vietetty täälläkin pääsiäistä eli semana santaa, joka on katolisen kirkon yksi tärkeimmistä juhlista. Joillekin se merkitsee erilaisia uskonnollisia rituaaleja ja traditioita, mutta useimmille lomanviettoa ja juhlimista rannoilla. Tärkeimmät pääsiäispäivät täällä ovat torstai, perjantai, lauantai ja sunnuntai. 

Torstaina kävimme Jonathanin kanssa katselemassa muutamia nähtävyyksiä Plaza Bolivarilla, joka on keskellä Caracasia. Plaza Bolivar on saanut nimensä venezuelalaisen vallankumousjohtajan Simón Bolivarin (1783-1830) mukaan. Bolivar johti taisteluja espanjalaisia vastaan, jotka johtivat nykypäivän itsenäisten Venezuelan, Kolumbian, Ecuadorin, Perun ja Bolivian syntyyn ja häntä pidetäänkin sankarina ympäri Etelä-Amerikkaa. Plaza Bolivarilta löytyy Simón Bolivarin patsas ja puiston läheisyydessä sijaitsee myös Simón Bolivarin museo sekä synnyinkoti. Puistoa ympäröi myös lukuisat kirkot ja hallinnolliset rakennukset. Puistosta hieman etäämmältä löytyy myös Panteon Nacional, joka on hautapyhäköksi muutettu entinen kirkko, josta löytyy muun muassa Simón Bolivarin pronssinen sarkofagi.

Simón Bolivarin muistomerkki

Plaza Bolivar de Caracas

Simón Bolivarin museo

Caracas on muuttunut lähes autiokaupungiksi näinä muutamina päivinä ihmisten lomaillessa muualla. Tuntuukin hassulta, miten äänekäs kaupunki voi hiljentyä näin totaalisesti. Mutta Plaza Bolivarilta sentään löytyi elämää, kirkkojen takia ilmeisesti. Kirkot olivat täynnä ihmisiä rukoilemassa. Nähtiin jopa kaardinaalikin ihan kosketusetäisyydeltä. Kierreltiin muutama kirkko, joista upein oli Catedral de Caracas. Kävimme myös katsomassa Bolivarin museon sekä synnyinkodin. Paljon kyllä kuvia otettiin, mutta ikävä kyllä Jonathanin Nokia N8, jolla kuvat otettiin, sekosi myöhemmin illalla ja kaikki kuvat katosivat argh! Onneksi tänään kuitenkin käytiin anopin kanssa sunnuntaikävelyllä samoissa maisemissa ja sain joitakin uusia kuvia tilalle ja jäipähän vielä seuraavillekin kerroille kuvattavaa.

Catedral de Caracas

Plaza la Candelaria

Pitkänperjantain perinteeseen täällä kuuluu vierailu seitsemässä eri kirkossa, la visita a los siete templos. Eli perjantaina oli luvassa lisää kirkkoja, mielenkiinnosta lähdin anopin ja Jonathanin sisarusten mukaan katselemaan tätä perinnettä. Jokaisessa kirkossa piipahdettiin hetki rukoilemassa, itse keskityin katselemaan arkkitehtuuria ja taidetta. Kirkot näyttävät paljolti samanlaisilta kuin luterilaiset kirkkomme Suomessa alttareineen ja urkuparvineen. Suurin ero näyttäisikin olevan kirkon käytävillä olevat rippituolit sekä useat erilaiset patsaat ja nuket, jotka esittävät pyhimyksiä ja raamatun kertomuksia. Niin ja tietenkin ne valkokaapuiset nunnat, en ole nähnyt niitäkään aikaisemmin kuin vain elokuvissa. Minusta tuo pyhimyshomma kuulostaa niin mystiseltä ja mielenkiintoiselta, aikanaan uppouduin täysin Da Vinci koodin (kirjan) lumoihin kuvittelessani Vatikaanin uskomattomat rakennukset ja patsaat, nyt tuntuu että olisin päässyt vähän lähemmäksi. Osa nukeista kyllä näytti vähän hassuilta ja enemmän koomisilta kuin hartailta kaikkine bling blingeineen, mutta osa oli oikein vaikuttavia ja taitavasti tehtyjä. Valitettavasti minulla ei ole tällä hetkellä yhtään kuvaa näistä upeimmista teoksista perjantaisen kännykkäkatastrofin takia.

Iglesia Santa Eduvigis

Rippituoli

Huomisesta alkaen kaupunki herää jälleen henkiin, ihmiset palaavat arkisiin aherruksiin, hiljaisuudesta voi vain haaveilla ja liikenteeseen palaa hallittu kaaos. Toisaalta on vähän hassua, että nyt kun kaduilla on ollut hiljaista, se on tuntunut oudolta, ruuhkaisat ja meluisat kadut tuntuvat tutummilta ja turvallisemmilta.

Metrotunnelissa oli tänään näin hiljaista