maanantai 30. toukokuuta 2011

Herkku viikonloppu

Viikonloppuna herkuteltiin hyvässä seurassa hyvää ruokaa. Lauantaina Jonathanin ystävä perheineen tuli meille kylään ja vietimme porukalla meksikolaista iltapäivää herkutellen tortilloja ja fajitaksia. Tortillat ovat yksi lempiruuistani ja nämäkin veivät kielen mennessään. Itse kun Suomessa olen tehnyt tortilloja niin aika paljon on tullut käytettyä valmiskastikkeita ja mausteseoksia, mutta nyt kaikki erilaiset kastikkeet ja täytteet tehtiin itse. Pariskunta ystävällisesti kirjoittikin herkulliset reseptit reseptikirjaani, niin pääsen jakamaan tätä hyvää Suomessakin :).

Oluita jäähtymässä ruokailua varten





Täytteinä meillä oli kahdenlaista juustoa; cheddartyyppistä ja valkoista juustoa, josta en tarkemmin osaa oikein mitään vielä kertoa. Ruskeista ja mustista pavuista tehtiin mössö jota levitettiin tortilloiden ja fajitaksien pohjalle. Ruokaiseksi täytteeksi tehtiin tällä kertaa mm. chilillä maustettu jauhelihakastike. Tomaattikastikkeeseen tuli luonnollisesti tomaattia, sipulia, valkosipulia, persiljaa ja mausteita sekä tuoretta sitruunanmehua. Avokadosalsa oli simppeliä ja niin hyvää. Täytteinä oli myös salaatinlehtiä silputtuna, smetanaa ja tuoretta persiljaa. Näitähän piti vetää sitten ähkyyn asti :).

Buen provecho!
Lauantaipäivä oli oikein mukava siis, ruoka oli kerrassaan herkullista ja seura oikein hyvää. Minusta oli myös kivaa, kun olin vähän niinkuin pakotettu puhumaan espanjaa, koska kaikki paikallaolevat eivät olleet täysin englanninkielentaitoisia. Minusta juuri nämä arkielämän tilanteet ovat niitä parhaita oppimistapahtumia. 

Sunnuntaina olimme vielä toipumassa lauantain ähkystä ja eikun lisää ruokaa myllyyn. Anoppi oli valmistanut meille sunnuntaipäivälliseksi Pabellón Criolloa. Pabellón Criollo on hyvin perinteinen venezuelalainen ruoka, joka sisältää suikaloitua naudanlihaa, riisiä, mustia papuja ja platanoa, joka on banaanin näköinen kasvi. Sitä ei kuitenkaan syödä raakana vaan esimerkiksi friteerattuna öljyssä, myös maku muistuttaa hieman banaania, mutta ei ole yhtä makeaa, itse olen aivan rakastunut platanoon! Pavut, etenkin mustat pavut ovat myös hyvin yleinen lisuke täällä. Jälleen kerran ruoka oli vähän liiankin hyvää ;).

Pabellón Criollo
Syömispainotteisen viikonlopun jälkeen paluu arkeen koitti tänä aamuna klo 5.00 herätyskellon soittoon. Tänään oli siis se päivä kun vihdoin saimme mennä maahanmuuttovirastoon tekemään viisumihakemuksen. Monta mutkaa ja turhia reissuja virastoon on tässä matkan varrella ollut, mutta nyt vihdoin hakemus on vetämässä siellä missä pitääkin ja nyt minulla jopa on venezuelalainen (ulkomaalaisen) henkilöllisyystodistus! Passin he ottivat minulta lainaan  käsittelyn ajaksi, mutta onneksi saan sen jo torstaina takaisin, samoin kuin päätöksen viisumiasiasta, toivottavasti kaikki menee hyvin!

Muutaman seuraavan viikon aikana tämä blogi taitaa olla vähän lomalla, koska suomalaisten vierailuaalto alkaa huomenna. Ensimmäiseksi vieraaksi huomisesta alkaen saan kaverin Oulusta, jonka kanssa on luvassa muun muassa rantalomailua ja rentoutumista Isla de Margaritalla. Parin viikon päästä tänne saapuu myös äitini ja pikkusiskoni. Heinäkuussa vielä saamme vieraaksi isäni ja hänen vaimonsa. Ihana saada vieraita tänne ja nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa. Minusta on myös mukava näyttää ihmisille millainen paikka tämä Venezuela oikein on. Ja kaikki suomalaisethan rakastavat rantalomailua, joten luulenpa heidänkin viihtyvän ;). Yritän kuitenkin käydä pikaisesti kirjoittelemassa jotain aina välissä.

Aurinkoista lähestyvää kesäkuuta!

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Meidän kotona

Ajattelin laittaa tänne muutaman kuvan meidän kodista. Mikään huipputrendikkäästi sisustettu asunto tämä ei ole, lähinnä poikamiesboksi, jollaisena se on tietysti toiminutkin ennen minun tuloani. Ei nuo miehet taida kovin usein ollakaan niin kauhean innostuneita sisustushömpästä, vaan enemmänkin käytännöllisyydestä kai... Mutta oikein hyvin olen tässä uudessa kodissani viihtynyt, täältä löytyy kaikki tarpeellinen. Enkä aio näyttää naisen kosketusta tälle asunnolle sen kummemmin, koska emme ole tänne jäämässä. 

Eteisnurkkaus
Asumme vuokralla Jonathanin äidin omistaman omakotitalon toisessa kerroksessa. Talo on Jonathanin lapsuudenkoti, josta on muutettu kolmeksi erilliseksi asunnoksi lasten kasvettua ja muutettua kotoa pois. Asunnossamme on kaksi makuuhuonetta, yhdistetty olohuone ja ruokailutila, keittokomero, vessa ja kylpyhuone. Ulkoa on oma sisäänkäynti pieneen "rappukäytävään". Kolmea avainta käyttämällä pääsee asuntoon sisään; ensin pitää avata korkean betoniaidan ovi, aita eristää tontin kadusta. Talon pihalla sitten on väliovi, josta pääsee sisälle rappukäytävään, ja tietenkin viimeisenä asunnon ovi. Pihalla on pikkuinen puutarha, jossa kasvaa jo aiemmin nähtyjä orkideoita, lime- ja papaijapuita, sekä muita kasveja, joita en osaa tunnistaa.

Rappukäytävästä pääsee pihalle tästä ovesta





Aika monessa paikkaa Suomen ulkopuolella taitaa olla astioiden kuivauskaapit melko tuntematon käsite, niin myös täällä. Meidän astiat kuivaa toisessa tiskialtaassa.

 

Yksi asunnon makuuhuoneista toimii Jonathanin työpajana, jossa hän puuhastelee enimmäkseen kitarasoitinten parissa.

Soittimet odottamassa vuoroaan

 





 
Blogi on myös saanut pientä make-overia, alkoi kyllästyttämään jo se edellinen, niin pientä muutosta halusin :). Samalla mokailin jotain ja osa tekstien järjestyksestä saattoi vähän muuttua vahingossa...

tiistai 17. toukokuuta 2011

Shoppailua ja retkeilyä

Viikonloppuna oli luvassa shoppailua anopin ja Jonathanin siskon, sekä hänen tyttärensä kanssa. Suuntasimme suosittuun ostoskeskukseen Cementerion kaupunginosaan ja jopa minäkin, ei-niin-innokas-shoppailija, taisin löytää shoppailijan paratiisin. Kaupunginosa kylläkin vaikutti melko epäilyttävältä, lähinnä barrioalueelta ja laukusta sai pitää tiukasti kiinni sen lyhyen matkan ajan bussipysäkiltä itse ostoskeskukseen. 

Ostoskeskukseen sisälle päästyämme tunnelma onneksi muuttui ihan erilaiseksi, turvallisemmaksi. Ostoskeskus oli todella valtava! Mikäli haluaisi kiertää jokaisen kojun läpi, siihen menisi varmasti useampi päivä. Tässä ostoskeskuksessa ei ole varsinaisia liikkeitä, vaan ne ovat eräänlaisia kojuja, vähän niinkuin menisi torille, mutta kaikki on sisätiloissa. Eri kojuja on varmaan satoja vieri vieressä ja niiden väliin muodostuu pikkuisia kapeita kujia. Ja mikä parasta, kaikki on ihanan halpaa, paljon halvempaa kuin "oikeissa" ostoskeskuksissa. Itse asiassa monet liikkeiden omistajat käyvät ostamassa vaatteet juuri täältä Cementerion ostoskeskuksesta ja myyvät samat vaatteet sitten kalliimmalla liikkeissään. Käytännössä kaikista ostoskeskuksista löytyvät samat tavarat ja vaatteet, mutta täällä paljon halvempaan hintaan, koska omistajilla ei tarvitse maksaa suuria vuokria, kuten tavallisten ostareiden liikkeissä.

Ostettavaa olisi löytynyt vaikka millä mitalla, mutta minulla oli missio löytää jotain tiettyä erästä ensi kuussa tapahtuvaa tilaisuutta varten, joten keskityin lähinnä siihen ;). Ja tämä tietty asia onnekseni löytyi pitkän hakemisen tuloksena, asiasta myöhemmin lisää... Pari käyttöpaitaa lähti myös mukaan, noin 9 euroa yhteensä. Tänne on kyllä pakko päästä uudestaan ja onneksi hyvä tekosyy löytyy ihan pian, kun vieraita Suomesta alkaa tänne ilmestymään.

Maanantaina lähdettiin koulun jälkeen pikku retkelle El Àvila vuorelle opiskelukaverini ja hänen venezuelalaisen tyttöystävänsä kanssa. Vuori on todella suosittu kuntoilukohde ja myös kansallispuisto. Vaikeusasteita on useampia helposta vaikeaan, me valitsimme näin ekalla kerralla helpon, eikä reitti nouse kauhean korkealle. Seuraavalla kerralla pitää koittaa vähän vaikeampaa reittiä.


Tämä pikku vuoriretki oli kyllä mahtava elämys. Ensin olet keskellä kaupungin sykettä ja muutaman minuutin kuluttua et tiedä kaupungin menosta mitään. Kaikki kaupungin meteli hukkuu pian luonnon äänien sekaan, heinäsirkat ja muut hyönteiset sirittävät, sammakot ääntelevät ja linnut laulavat. Tuntuu kuin olisit jossain syvällä viidakossa. Caracas todellakin on kontrastien kaupunki, on uskomatonta itse kokea kuinka olosuhteet muuttuvat ihan silmänräpäyksessä. Paikalliset saavat syystäkin olla ylpeitä tästä kauniista ja uskomattomasta luontokappaleesta kaupungin kupeessa.



Reittimme oli hieman vaihtelevaa maastoa, sisältäen pieniä nousuja ja laskuja. Myös maaperä vaihteli hieman pitkin matkaa, oli kivikkoista, mutaista, hiekkaista, sekä erikoisen näköistä punaista savimaaperää. Kasvillisuus oli tiheää ja viimeaikaisten sateiden ansioista oikein vehreää. Reitti päättyi upeaan vesiputoukseen, joita vuorelta löytyy useita, yksi ihan lähipuistostammekin. Viimeistään vesiputouksen luona tuntuu kuin olisit jossakin muinaisten aikojen sademetsässä, aurinko pilkistelee korkeiden puiden lomasta ja saa vesiputouksen kimaltelemaan. Viihdyimme vesiputouksen lumoissa hyvän tovin ja heiluttelimme varpaita viileässä vedessä. Kyllä siinä mieli lepäsi. 




Polulla tapasimme myös muutamia metsän eläimiä. Papukaijoja ei valittettavasti tällä kertaa näkynyt, muuten olen niitä nähnyt niitä täällä kaupunkialueella lentelevän, muita värikkäitä pikkulintuja kyllä näkyi. Tuuheahäntäinen orava kiipeili puissa vesiputouksen luona ja pari liskoa luikki heinikossa. Nähtiin myös useita kauniita perhosia sateenkaaren väreissä, osa niistä näytti melkein linnuilta kokonsa puolesta. Paluumatkalla meidät säikäytti käärme, joka oli keskellä polkua. Pian kuitenkin huomasimme, että joku oli tainnut taittaa siltä niskat ja käärme oli kuollut vaikkakin sen häntä vielä kovasti sätkikin. Polun loppupäähän oli vielä retkemme aikana ilmestynyt kukko kanoineen. 




Niin ja sunnuntaina tietenkin kannustettiin Leijonat voittoon! Jonathaniin ei kuitenkaan ihan vielä kiekkokärpänen kunnolla purrut, mutta sain hänet kuitenkin sanomaan ihanaa leijonat ihanaa :). Minä taas olin voitosta niin liikuttunut, että melkein itku pääsi.

Näkymä Caracasiin reitin alkupuolelta

perjantai 13. toukokuuta 2011

Hyvä Suomi!

Minäkin olen päässyt täällä seurailemaan jääkiekkoa netistä, kun vihdoin sain vinkin toimivasta nettisivusta. Kylläpä olikin aivan mahtava peli tänään! Se Granlundin eka maali oli kertakaikkiaan upea! Itse en ihan kuitenkaan viimeisen päälle kisafiilistä täällä saa aikaiseksi, kun jostain kumman syystä muut eivät ole hirveän kiinnostuneita jääkiekosta :P. Muutaman kerran Jonathan on kyllä saanut korvansa peittää hurraa-huudoiltani. Suomalaiset kirosanat hän tietää aika hyvin myös, joten on tainnut olla aika hyvin jyvällä, kun minä olen kommentoinut pelien kulkua, mitään järkevää keskusteluahan se ei nimittäin ole ;).

Mutta onpa kyllä jännä finaalipeli tulossa, pitänee vissiin lähteä käymään apteekissa mutka ostamassa nitroja sunnuntaita varten. Nyt olis huippumahdollisuudet toistaa vuoden -95 tapahtumat, aijai olispa makiaa jos Suomi voittaisi Ruotsin, kyllä olisi kultamitali entistä kirkkaampi! Mitä luulette, kumpi voittaa?

Sunnuntaita odotellessa!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kielikiemuroita ja muuta kivaa

Puolitoista viikkoa on nyt espanjan opintoja takana ja suht tuttujen perusteiden jälkeen ollaan jo siirrytty vähän vaikeampiinkin asioihin. Täytyy sanoa, että vauhti on aika nopeaa ja monesti tuntien jälkeen saakin käydä asiat ihan ajatuksella läpi kotona, mutta olen kyllä tykännyt kurssista tosi paljon. Meidän ryhmämme on myös saanut lisävahvistusta kahdesta uudesta opiskelijasta Englannista ja Etelä-Afrikasta. Välissä tuntuu, että päässä on melkoinen kielien sekamelska, kun usein tulee asiat ajateltua ensin espanjasta suomeksi, sitten suomesta englanniksi, englannista taas espanjaksi jne... Minusta on vaan helpompi sisäistää näitä uusia asioita helpommin suomeksi ja sen takia en ajattele suoraan englanniksi, jota kuitenkin toistaiseksi enimmäkseen kommunikointiin täällä käytän. No saapahan aivosolut vähän jumppaa! :) 

Opiskeluintoa
Latinalaisen Amerikan ja Espanjan espanjan kielen eroja on myös tullut huomattua paremmin täällä ollessa. Itse pidän enemmän juuri täällä puhuttavasta espanjasta, mielestäni se sopii paremmin suomalaiseen suuhun, sillä siitä puuttuvat "kova h-äänne" ja "suhiseva c". Myös jotkut kieliopilliset asiat tuntuvat helpommilta ja yksinkertaisemmilta. Mutta yleisesti ottaen kumpikin espanja on kuitenkin hyvin samanlaista. Venezuelan espanjan yksi tyypillinen piirre näyttäisi olevan, että puhekielessä monista sanoista s jätetään lausumatta, joka ainakin aluksi sai minut ihan ymmälleen, mutta nyt kun sen on tajunnut, on ymmärtäminen helpompaa. Paikalliset murteet ja slangi tuovat tietysti oman haasteen, juuri kun kuvittelet, että olet jo hyvin jyvällä puheen ymmärtämisessä, niin tositilanteessa ihmiset kuulostavat puhuvan ihan siansaksaa. Huoh, yo entiendo nada.

Sunnuntaina täälläkin vietettiin äitienpäivää, el dia de la madre, ja sitä vietimme perheen kesken Jonathanin veljen luona, tai siis minä ja muut juhlittiin ja Jonathan oli töissä. Päästiin taas herkuttelemaan grilliruokaa kera Sangrian, sekä suussasulavia venezuelalaisia leivonnaisia. Musiikki soi ja tunnelma oli iloinen, illan päälle porukka innostui myös laittamaan jalalla koreasti salsan tahtiin. Olihan se sana tietenkin kiirinyt, että minäkin olin salsaa jo aikaisemmin opetellut Jonathanin siskon kanssa, joten pakottivat minutkin mukaan. Voi sitä ujostelun ja nolostelun määrää... Maanantai aamuna kellon soidessa klo 7.00 olo olikin sen mukainen, että oli tullut juhlittua koko edellinen päivä. Mutta hauskaa oli!

Eilinen päivä meni asioita hoidellessa. Aamusta lähdin kampaajalle, tavoitteena askel kohti vaaleampaa tukkaa. Pari kertaa yritin ensin kotona vaalennella, mutta tuo punainen väri on niin tiukassa, että eihän se mihinkään vaalentunut. Kampaajan kanssa tultiin siihen tulokseen, että laitetaan raitoja, niin ei vaurioita hiuksia liikaa. Ei tainnut olla helppo homma hänellekään saada punainen tukka vaalenemaan, sillä kolmisen tuntia meni ähertäessä. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, hiuksista tuli vaaleammat kuin uskalsin odottaa eikä hiukset tuntuneet kärsivän juuri lainkaan. Palvelusta täytyy antaa täysi kymppi, sillä kampaaja ei luovuttanut, ennen kuin hiukset todellakin olivat enemmän vaaleat kuin keltaiset. Suurin ero suomalaisiin kampaamoihin on se, että täällä kampaajilla on assistentit auttamassa työskentelyssä, siinä siis kaksi naista touhusi minun hiusteni kimpussa.

Uusi tukka
Kävin myös piipahtamassa maahanmuuttovirastossa, koska 90 päivää, jonka täällä saan olla ilman viisumia, alkaa tulla täyteen pian. Jonathan on siellä jo käynyt kerran, jolloin kukaan ei osannut sanoa mitään toimintaohjeita ja vaihtoehtoja (no kuka sitten osaa, jos eivät he?!). Eilen Jonathan soitti virastoon ja sieltä annettiin ohjeeksi minun tulla käymään paikan päällä ja hakemaan jotain kaavakkeita. Arvatkaapa sainko mitään kaavakkeita... Ystävällinen mieshenkilö kertoi, että tämä joku taho mikä näitä asioita hoitaa, on laitettu kiinni herra presidentin tahdosta, koska ilmeisesti paperihommat teettävät liikaa työtä. SAATTAA aueta noin kahden viikon päästä ja virkailija pyysi tulemaan silloin takaisin kirjeen kanssa, jossa perustelen miksi haluan tänne jäädä yms. Tämä on tätä hauskuutta täällä, että eri ihmiset sanovat eri asioita ja välissä tuntuu, ettei kukaan oikein tiedä mitään. No ei hätä ole tämän näköinen, jos minun oleskeluasiani ei onnistu tätä kautta, niin sitten pääsemme pikku retkelle esimerkiksi Kolumbiaan, jolloin saan uuden leiman passiin ja saan taas vähän lisäaikaa.

Pienistä hankaluuksista huolimatta, que bonita es la vida!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Yöllisiä levottomuuksia

Minähän olen tunnetusti kova puhumaan (ja touhuilemaan) unissani, eikä tämä "taito" näköjään ole kadonnut mihinkään. Yksin asuessa niistä touhuista ei vain kukaan ole kertomassa, ellei sitten jätä todisteita, mutta nyt kun jakaa sängyn toisen ihmisen kanssa, ei kuulosta sen toisen elämä olevan kovin helppoa öisin...

Minulla olisi vaikka monen monta tarinaa kerrottavana aikaisemmista uneksimisistani, joten en jaksa niitä kaikkia alkaa tässä läpikäymään. Yksi parhaista paloista on kuitenkin se, kun kerran olin vaihtanut lakanat sänkyyn unissani. Aamulla kun heräsin, niin vähän siinä katselin ympärilleni, että mitä ihmettä, varmasti oli illalla eri lakanat sängyssä kun menin nukkumaan. No siinä sitten unisena menin vessaan ja siellähän ne oli vanhat lakanat pesuhuoneen lattialla! Ei mitään muistikuvaa koko tapahtumasta! Mitä sitä hereillä ollessa siivoamaan, jos saman voi tehdä nukkuessakin ;). Yhteen väliin erikoistuin myös piilottelemaan tavaroita, esimerkiksi kännykän ja kameran laturit olivat pitkään kadoksissa, kunnes sattumalta löytyivät vaatehuoneesta vaatteiden sekaan piilotettuna. 

Täällä ollessani uneksiminen on ollut lähinnä viatonta juttelua ja ihan alusta asti vielä englannin kielellä! Jonathan oppi jo sujuvasti olemaan kiinnittämättä huomiota jutteluihini, enkä tainnut häntä niillä alun jälkeen enää paljon herätellä. MUTTA. Nyt minulle on kuulemma tullut paha tapa herättää hänet jos hän ei reagoi mitenkään, herättely on niinkin ihanaa kuin läpsiminen kasvoille ja töniminen. Esimerkiksi toissa yönä olin herättänyt Jonathanin juurikin tuolla tapaa ja hokenut "hey listen, listen". Sitten hän oli minulta kysynyt että, niin mitä oli asiaa ja minä vastaan, että "do you think I could go to pee?". Voin vaan kuvitella kuinka on varmasti ottanut hermoon tuossa vaiheessa, ja hän oli vain yrittänyt jatkaa unia. Mutta enhän minä mitään luovuttanut, vaan olin jatkanut jotain, että "honestly I need to pee, can I go?" Tuota vessahommaa olin sitten jankannut niin kauan, että Jonathan oli sanonut "yes you can go". Ja niin minä olin sitten mennyt. Samana yönä olin herättänyt hänet toisenkin kerran, mutta ei hän enää muistanut mitä minulla oli asiaa. En kyllä yhtään tiedä miksi on pitänyt tuota vessalupaa kysyä, mistähän lie on peräisin :).

Joskus olen miettinyt nuita uneksimisia, että sehän voisi olla aika vaarallistakin, jos lähtee ulos tai kerrostalossa parvekkeelle tai ihan mitä vaan, laittaa hellan päälle jne... Äidin luona asuessani minun huoneessani oli ovi parvekkeelle ja kammoksuin sitä niin paljon yöeläjän luonteeni takia, että keräsin oven eteen kaksi tuolia ja niiden päälle pinon kirjoja, että jos liikuttaisin tuolia niin heräisin siihen, kun kirjat putoaisivat lattialle. Meillä taitaa muutenkin kulkea nämä uneksimiset geeneissä tai jotain, kun jokainen meidän perheestä uneksii enemmän tai vähemmän.

No toivotaan, että yöt muuttuisivat täällä levollisimmaksi ja Jonathan saisi nukkua yönsä rauhallisesti (tai kohta minä pääsen olkkariin nukkumaan ;)). Kauniita unia kaikille ja ihanaista tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!

tiistai 3. toukokuuta 2011

El Hatillo

Lauantaina vietettiin vuosipäiväämme ja sen kunniaksi lähdimme pikku retkelle Caracasin lähistöllä sijaitsevaan pikkukylään El Hatilloon. Täytyy sanoa, että olipa kerrassaan virkistävää käydä välissä vähän maalla ulkona suurkaupungin vilinästä. Kylässä oli ihanaa vanhan kaupungin tuntua kapeine katuineen, värikkäine taloineen ja pikkuisine putiikkeineen. Ja mikä parasta, aurinko paistoi melkein koko päivän!



Käveleskelimme ympäriinsä ihastelemassa El Hatillon katuja, jotka ovat hyvin sokkeloisia sekä maasto on vaihtelevaa, on ylämäkeä ja alamäkeä koko ajan, mikä tekee kylästä vielä hauskemman näköisen. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja hiljainen ja ihmisetkin tuntuivat olevan jotenkin erilaisia kuin kaupungissa, vaatekaupassakin myyjä jopa tuli kysymään tarvitsenko apua. Kylää ympäröi kukkuloille nouseva maalaismaisema, yhdellä puolella pikku farmeja, toisella taas isoja luksustaloja, mutta myös niitä slummeja kun kääntää katseensa kolmanteen suuntaan. El Hatillosta löytyy alkuperäistä kolonialaista arkkitehtuuria, joka houkuttelee matkailijoita paikalle gastronomisen värikkyytensä kanssa. El Hatillosta voi löytää muun muassa sveitsiläistä, ranskalaista, saksalaista ja italialaista keittiötä sekä jopa thai-ruokaa. 


Kylästä löytyy myös moderni kauppakeskus, josta löytyvät melkeinpä kaikki palvelut. Kävimme myös siellä pikakierroksen, mutta koska Caracasikin on niitä pullollaan, emme halunneet tuhlata liikaa aikaa sinne. Yhteen kauppaan silti piti astua ihan sisälle asti ja kiva violetti ruutupaita halusi lähteä sieltä mukaan. Istuskelimme myös parissa puistossa, täältäkin löytyi Plaza Bolivar, niinkuin muuten jokaisesta Venezuelan kaupungista tai kylästä. Nälkähän siinä kierrellessä tuli, joten lopuksi siis syömään. Vasta kolmannella kerralla tärppäsi, kaksi ensimmäistä ravintolaa, johon yritettiin oli kiinni, lauantaina iltapäivällä whaaat?! Taisivat olla siestaa viettämässä... No mutta onneksi tämä kolmas ravintola oli tosi hyvä, söimme herkullista pizzaa ihanan rapealla pohjalla. Kai me nyt oltiin jälkkäritkin ansaittu! Seuraavana vuorossa olikin jäätelöbaari ja pääsimme nauttimaan italialaista jäätelöä gelatoa ja kylläpä olikin makoisaa, eri makuvaihtoehtoja oli varmaan lähemmäs 30, nam! 


Pitkän päivän jälkeen El Hatillossa oli aika lähteä kotimatkalle vatsat täynnä hyvää ruokaa. Tämä reppana olikin niin väsynyt, että nukahti bussiin, Jonathanin olkapää toimi oikein hyvänä tyynynä :). Mutta ei me ihan suoraan kotiin vielä menty kun Caracasiin päästiin. Pikku tirsojen jälkeen jaksoi vielä hyvin kävellä Sabana Granden kaupunginosan eloisan keskustan läpi, joka näyttäisi olevan myös shoppailijan paratiisi. Sieltäpä löysinkin itselleni uudet sandaalit, vanhojen rikkoutuneiden tilalle, sekä kivat kiilakorkokengät heräteostoksena. Täällä muuten sandaalit on aika pakolliset jo senkin takia, että täällä ei riisuta kenkiä sisällä ja kotona ollessa sandaalit on huomattavasti mukavemmat, kuin esim. tennarit. Aluksi yritin muka pitää tavastani kiinni ja riisua kengät sisälle tullessani, mutta sitten oli jatkuvasti sukat tai jalkapohjat likaisena, kun muut kulkevat kengät jalassa. Tai sitten saisi olla imuroimassa ja luutuamassa jatkuvasti. Olenkin jo aika hyvin tottunut tähän kengät-kokoajan-jalassa-elämään, enkä ole vaistomaisesti enää riisumassa kenkiä ovelle kun tulen sisään. Saapa nähdä sitten miten Suomessa käy aikanaan ;).

Illalla vielä katselimme elokuvaa, mutta vuorostaan Jonathaniin iski väsy ja raukka nukahti kesken elokuvan. Sunnuntai kului rauhallisesti kotosalla. Kävimme kuitenkin pikavisiitin täkäläisessä Ikeassa, eli Epassa. Logon väritys on sama kuin Ikean ja muutenkin paikka näyttää paljolti samalta, ainut ero on, että siellä ei myydä huonekaluja, mutta kaikkea muuta kodintavaraa kyllä. Ja edulliseen hintaan. Nyt kun on vähän enemmän tullut kuljettua ympäriinsä täällä, alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan kuinka suuressa kaupungissa sitä tosiaan onkaan, enimmäkseen kun on yhdellä alueella, niin eipä sitä ihan heti tajuakaan.

Nämä nättimykset oli saatava