El Hatillo

Lauantaina vietettiin vuosipäiväämme ja sen kunniaksi lähdimme pikku retkelle Caracasin lähistöllä sijaitsevaan pikkukylään El Hatilloon. Täytyy sanoa, että olipa kerrassaan virkistävää käydä välissä vähän maalla ulkona suurkaupungin vilinästä. Kylässä oli ihanaa vanhan kaupungin tuntua kapeine katuineen, värikkäine taloineen ja pikkuisine putiikkeineen. Ja mikä parasta, aurinko paistoi melkein koko päivän!

 

Käveleskelimme ympäriinsä ihastelemassa El Hatillon katuja, jotka ovat hyvin sokkeloisia sekä maasto on vaihtelevaa, on ylämäkeä ja alamäkeä koko ajan, mikä tekee kylästä vielä hauskemman näköisen. Tunnelma oli ihanan rauhallinen ja hiljainen ja ihmisetkin tuntuivat olevan jotenkin erilaisia kuin kaupungissa, vaatekaupassakin myyjä jopa tuli kysymään tarvitsenko apua. Kylää ympäröi kukkuloille nouseva maalaismaisema, yhdellä puolella pikku farmeja, toisella taas isoja luksustaloja, mutta myös niitä slummeja kun kääntää katseensa kolmanteen suuntaan. El Hatillosta löytyy alkuperäistä kolonialaista arkkitehtuuria, joka houkuttelee matkailijoita paikalle gastronomisen värikkyytensä kanssa. El Hatillosta voi löytää muun muassa sveitsiläistä, ranskalaista, saksalaista ja italialaista keittiötä sekä jopa thai-ruokaa. 

Kylästä löytyy myös moderni kauppakeskus, josta löytyvät melkeinpä kaikki palvelut. Kävimme myös siellä pikakierroksen, mutta koska Caracasikin on niitä pullollaan, emme halunneet tuhlata liikaa aikaa sinne. Yhteen kauppaan silti piti astua ihan sisälle asti ja kiva violetti ruutupaita halusi lähteä sieltä mukaan. Istuskelimme myös parissa puistossa, täältäkin löytyi Plaza Bolivar, niinkuin muuten jokaisesta Venezuelan kaupungista tai kylästä. Nälkähän siinä kierrellessä tuli, joten lopuksi siis syömään. Vasta kolmannella kerralla tärppäsi, kaksi ensimmäistä ravintolaa, johon yritettiin oli kiinni, lauantaina iltapäivällä whaaat?! Taisivat olla siestaa viettämässä... No mutta onneksi tämä kolmas ravintola oli tosi hyvä, söimme herkullista pizzaa ihanan rapealla pohjalla. Kai me nyt oltiin jälkkäritkin ansaittu! Seuraavana vuorossa olikin jäätelöbaari ja pääsimme nauttimaan italialaista jäätelöä gelatoa ja kylläpä olikin makoisaa, eri makuvaihtoehtoja oli varmaan lähemmäs 30, nam! 

Pitkän päivän jälkeen El Hatillossa oli aika lähteä kotimatkalle vatsat täynnä hyvää ruokaa. Tämä reppana olikin niin väsynyt, että nukahti bussiin, Jonathanin olkapää toimi oikein hyvänä tyynynä :). Mutta ei me ihan suoraan kotiin vielä menty kun Caracasiin päästiin. Pikku tirsojen jälkeen jaksoi vielä hyvin kävellä Sabana Granden kaupunginosan eloisan keskustan läpi, joka näyttäisi olevan myös shoppailijan paratiisi. Sieltäpä löysinkin itselleni uudet sandaalit, vanhojen rikkoutuneiden tilalle, sekä kivat kiilakorkokengät heräteostoksena. Täällä muuten sandaalit on aika pakolliset jo senkin takia, että täällä ei riisuta kenkiä sisällä ja kotona ollessa sandaalit on huomattavasti mukavemmat, kuin esim. tennarit. Aluksi yritin muka pitää tavastani kiinni ja riisua kengät sisälle tullessani, mutta sitten oli jatkuvasti sukat tai jalkapohjat likaisena, kun muut kulkevat kengät jalassa. Tai sitten saisi olla imuroimassa ja luutuamassa jatkuvasti. Olenkin jo aika hyvin tottunut tähän kengät-kokoajan-jalassa-elämään, enkä ole vaistomaisesti enää riisumassa kenkiä ovelle kun tulen sisään. Saapa nähdä sitten miten Suomessa käy aikanaan ;).

Illalla vielä katselimme elokuvaa, mutta vuorostaan Jonathaniin iski väsy ja raukka nukahti kesken elokuvan. Sunnuntai kului rauhallisesti kotosalla. Kävimme kuitenkin pikavisiitin täkäläisessä Ikeassa, eli Epassa. Logon väritys on sama kuin Ikean ja muutenkin paikka näyttää paljolti samalta, ainut ero on, että siellä ei myydä huonekaluja, mutta kaikkea muuta kodintavaraa kyllä. Ja edulliseen hintaan. Nyt kun on vähän enemmän tullut kuljettua ympäriinsä täällä, alkaa pikkuhiljaa hahmottamaan kuinka suuressa kaupungissa sitä tosiaan onkaan, enimmäkseen kun on yhdellä alueella, niin eipä sitä ihan heti tajuakaan.

Nämä nättimykset oli saatava