sunnuntai 28. elokuuta 2011

Pala Eurooppaa: Päivä Colonia Tovarissa

Viime viikon lauantaita vietettiin Colonia Tovarissa. Olin jo pitkään halunnut sinne visiitille ja yllättäen tarjoutui tilaisuus lähteä kylää katsomaan. Colonia Tovar on saksalainen siirtolaisyhteisö, joka on perustettu jo vuonna 1843 vajaan neljänsadan saksalaisen voimin. Kylä sijaitsee vuorilla ja ennenaikaan oli pitkään hyvin eristyksissä muusta Venezuelasta muun muassa hankalakulkuisuuden takia. Vasta vuonna 1940 virallinen kieli muuttui saksasta espanjaksi ja sääntö, ettei puolisoa saa ottaa kylän ulkopuolelta, kumottiin.


Nykypäivänä Colonia Tovar on muuttunut enemmän turistikohteeksi, venezuelalaiset matkustavat viikonloppuisin katselemaan saksalaista arkkitehtuuria, syömään bratwurstia ja juomaan tummaa olutta. Viikolla on kuulemma mahdollista nähdä hieman aidompaa kylän elämää, kun taas viikonloppuisin kadut täyttyvät kaikenlaisista myyntikojuista, joissa pääasiassa myydään venezuelalaisia käsityötuotteita.












Oli tosi kiva päästä näkemään "pala Eurooppaa" Karibian meren äärellä ja ymmärrän hyvin, miten kylä on pysynyt pitkään eristyksessä muusta ympäristöstä, omaa kulttuuriaan toteuttaen. Kylä todellakin on kuin piilossa vuoren uumenissa. Tie on hyvin mutkainen ja kapea, Caracasista Colonia Tovariin on vain noin 40 kilometriä matkaa, mutta silti matka kesti melkein kaksi tuntia! Ikävä kyllä vierailupäivämme osui lauantaille, joten paikalle oli muutama muukin eksynyt, joten pikkukylän idyllisyys hieman hukkui väenpaljouteen. Päivä kului mukavasti kojuja kierrellen ja pikku ostoksia tehden sekä maisemia ihaillen.








Auf wiedersehen!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Yo quiero rumbear!

Viime viikon torstaina kävin täällä ihan eka kertaa kunnon yökerhossa. Lähdettiin tyttöporukalla sukulaistyttöjen ja heidän kavereidensa kanssa juhlistamaan yksiä synttäreitä.

Oltiin jo aikaisin liikenteessä ja mennessämme baariin klo 22 aikoihin, se oli vielä tyhjillään, mutta pikkuhiljaa porukkaa alkoi lipumaan sisään ja loppupeleissä ravintola oli täpötäynnä. Ko. baarissa on joka torstai naisten ilta, jolloin naiset pääsevät ilmaiseksi jonottamatta sisään ja saavat juoda shamppanjaa rajattomasti baarin laskuun. Suosittu venezuelalais-laulaja Victor Muñoz vetäisi pikku keikan puolen yön paikkeilla ja tytöt oli sulaa vahaa.



Oma huomioni kiinnittyi suurimmalta osin tuohon kuvassakin näkyvään "henkivartijaan". Aluksi kuvittelin, että se tyyppi alkaa kohta räppäämään tai jotain, mutta ei, siinä se vaan seisoa pönötti jämynä koko keikan ajan ja puri purkkaa siihen malliin, että on ihme, jos ei ole ukolla leukaluut pois paikoiltaan. Jotenkin se vaan näytti minusta niin koomiselta, kun yksi vetää hempeitä latinoballadeja ja toinen seisoo vieressä p*ska jäykkänä hillittömine kultakaulaketjuineen unohtamatta äkäistä ilmettä :D.

No mutta muuten baarissa oli oikein rento meininki, ihmiset olivat iloisia ja kaikki tanssii, siis ihan kaikki, ilman mitään jäätäviä rohkaisukännejä. Ja jos et tanssi, niin sitten luullaan, että olet huonolla tuulella. Täällä ravintolat ovat tarkempia pukeutumisesta kuin vaikka Suomessa, siksi miehet pukeutuvat kauluspaitoihin tms, t-paidalla ei ole sisälle asiaa ja naistenkin pukeutumisen on oltava siistiä, ilmeisesti myös mitä paljastavampi asu, sen parempi. Yökerhossa ei myöskään jää huomaamatta, että ollaan kauneuskirurgian luvatussa maassa. Ei siinä muuten mitään, mutta jotku vetää nämä hommat oikein kunnolla överiksi, varsinkin takamuksien kohdalla, voi juma!

Täällä on käytäntönä, että baarissa yleensä ostetaan pullo (esim. vodkaa, rommia, shamppanjaa, kuoharia...) kerrallaan pöytään ja sitä sitten porukalla juodaan. Mutta mikä minusta on erikoista, on se että jos et jaksa koko pullollista juoda, tai jos arvelet, että myöhemmin kotona saattaa alkaa janottaa, voit ottaa pullon kotiin mukaan. Baariin ja takaisin kotiin ajellaan omalla autolla, ihan sama vaikka olet juonut.


Hauskaa meillä oli ja oli mukava nähdä edes kerran kunnolla Caracasin yöelämää ja kyllä se vain tuli todettua taas, että latinorytmit pistävät jalat liikkumaan kuin itsestään!


lauantai 20. elokuuta 2011

Käytiin tankilla

Kuten aikaisemminkin on varmaan ilmennyt, niin bensa on täällä tosi halpaa. Siis aivan naurettavan halpaa, reilusti halvempaa kuin vaikka vesi.


Melkein 57 litraa bensaa maksoi siis 5,50 bolivaria, joka on virallisen kurssin mukaan noin 0,9 euroa, epävirallisella kurssilla (jota siis käytetään) noin 0,5 euroa. Niin tai näin alle eurolla suunnilleen 57 litraa bensaa!! Melkein voisi tätä pakata Suomeen mukaan vaatteiden sijasta...

maanantai 15. elokuuta 2011

Latinorytmejä osa 3

Tästä linkistä löytyy kolumbialaisen Jorge Celedonin kappale, jota paljon täällä kuulee ja kertosäkeistö tarttuu melkoisen hyvin päähän. Musiikkityyli on vallenato, joka on hyvin tyypillistä kolumbialaista hanurimusiikkia erilaisine variaatioineen.

Kuinka kaunis onkaan tämä elämä! 


perjantai 12. elokuuta 2011

Licence to... drive

Parisen vuotta sitten Jonathan joutui ryöstön kohteeksi, jossa menetti lompakkonsa, jonka mukana tietysti meni ajokorttikin. Nyt hän on hankkimassa uutta ajokorttia ja siihen liittyvät tämänpäiväiset tapahtumat vaikuttivat vähän hassuilta minun silmääni.

Eli uutta ajokorttia varten täytyy olla muun muassa lääkärintodistus. No sitähän varten ei kuitenkaan tarvitse lääkärin vastaanotolle mennä, vaan ihan ostoskeskukseen. Lääkärintodistusta varten siellä on semmoinen pieni koju, jossa lääkäri ottaa vastaan ihmisiä liukuhihnalta ja esittää parit kysymykset ja pyytää luettelemaan kirjaimet taululta. Lääkäri kysyy esimerkiksi onko mitään pitkäaikaissairauksia, esim. epilepsiaa tai allergioita ja siinähän sitten vastaat mitä huvittaa. Kirjaintaulu näöntarkastamiseen taas on melkein nokan edessä kissankokoisine kirjaimineen. Toimitus oli parissa minuutissa ohi ja ei muuta kuin lappu kouraan. Hurjaa sanon minä.

"Lääkärintarkastuksen" jälkeen käytiin Havanna-kahvilassa nauttimassa ihanat mansikkasmoothiet kermavaahtokuorrutuksilla. Havanna-leivokset on myös aivan ihania, joten piti yksi sellainen dulce de leche ottaa perjantain kunniaksi ;).


Sunnuntaina kummipoikani saa Suomessa nimen, sattuneesta syystä joudun valitettavasti olemaan vain hengessä mukana, siksipä toivottelen nyt pikkuprinssi "Heimolle" ihanaa päivää! 

Ja kaikille mansikanmakuista viikonloppua!


keskiviikko 10. elokuuta 2011

Viikonloppu Higuerotessa

Sain kutsun lähteä viikonlopun viettoon rannalle Jonathanin siskon ja hänen parin ystävänsä kanssa ja tokihan minä tajoukseen tartuin, suomalainen ei voi saada koskaan liikaa aurinkoa ja rantalomailua! Lomakohteemme oli Higueroten kylä, joka on noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Caracasista.



Perjantai-aamuna starttasimme matkaan ja matka taittui nopeaa uusia maisemia katsellessa. Majoitumme kälyni ystävän loma-asunnolla. Perjantai  meni uima-altaalla rentoutuessa auringon paisteessa. Seurueemme miespuolinen henkilö valmisti koko porukalle maistuvan päivällisen pihagrillissä, jota sitten iltahämärissä ulkona nautittiin. Illalla pelattiin bingoa pikkupanoksilla, joka kyllä oli hauskaa, kun samalla sain numerokertausta espanjankielellä.




Lauantaina herättiin aikaisin ja kerättiin rantakamppeet kassiin ja ensiksi leipomo/kahvilaan syömään tuoreet arepat aamupalaksi. Rannalle saavuttiin niin hyvissä ajoin, että muita ei vielä paljon ollutkaan, päivän myötä ranta kyllä täyttyi lähinnä venezuelalaisista tai muista etelä-amerikkalaisista lomailijoista. Ranta ei varsinaisesti ihan niitä kauniimpia rantoja ole, mitä olen täällä nähty ja vesikään ei kovin kirkasta ollut, mutta sitäkin lämpimämpää kylläkin. No näistä pikku puutteista huolimatta päivä sujui kuitenkin oikein hyvin ja yksi ihanimmista asioista oli, että sai ottaa rennosti, eikä ollut joku jatkuvasti kaupustelemassa jotain. Ennen lähtöä vielä syötiin rantaravintolassa  (tai mökissä paremminkin) mahat täyteen halpaan hintaan.

Kerättiin simpukoita merestä


Joku teki sitä työkseen













Myytävänä tuoreita hedelmiä
Rantalounas
Illalla käytiin vielä ajelulla keskustassa ja pysähdyttiin churrokojuun herkuttelemaan. Voin kertoa, että oli kyllä parhaat churrot mitä olen koskaan syönyt, aahh ja ihanalla suklaakastikkeella! Annos oli aivan järkyttävän iso ja minä, jolla ei ole rajaa makean syömisessä, ei pystynyt syömään kuin puolet annoksesta. 

Sunnuntaina aamupäivällä ajeltiin sitten kotiin. Tykkäsin reissusta ja kylästä tosi paljon, ihan loma-asunnon vieressä oli kiva pikku ostoskeskus josta löytyi kaikki tarvittava ja itse keskusta oli myös kiva pikku putiikkeineen. Reissu sattui myös siinäkin suhteessa hyvään aikaan, että nyt tällä hetkellä täällä Caracasissa on jonkun kasvin kukinta-aika aiheuttaa vähän allergiaoireita ja siksipä tuo ihana kuumankostea meri-ilmasto vei hetkeksi oireet mennessään. Että kelpaisipa minulle mainiosti joku tällainen toinenkin reissu!

Virgen del Carmen toivottaa tervetulleeksi Higueroten kylään

perjantai 5. elokuuta 2011

Latinorytmejä osa 2

Perjantain kunniaksi peppu heilumaan puertoricolaisen Don Omarin mukaan! Itsekin häivyn viikonlopuksi Higueroten rannalle ottamaan rennosti ja tästä biisistä saa hyvän alkufiiliksen :). 



Aurinkoista viikonloppua kaikille!

tiistai 2. elokuuta 2011

Omituisten otusten kerho

Ensimmäistä kertaa täällä vieraillessani jo heti ensimmäisenä iltana huomioni kiinnittyi ulkoa kantautuvaan kummaan "meteliin". Pimeän tultua pihalta alkoi kuulua outoa vinkumista joka puolelta. Jonathanilta asiaa kysyessä, häntä aivan nauratti, koska ääniin tietenkin tottuneena ei hän edes osaa kiinnittää huomiota, jos ei erikseen mainita. Kumma kyllä itsekin näihin ääniin pian tottui, eikä niihin tosiaan kiinnitä juuri huomiota enää, varmaan enemmänkin jos ei niitä enää kuuluisi? 

Itsestä taas on ollut hauska huomata tuo sama juttu kaikkien vieraidemme kohdalla, pimeän tultua kaikkien ensimmäinen kysymys on ollut "mikä ihme tuo ääni oikein on?" -Niin joo, ne on ne sammakot. "Mitä???" Jep eli sammakoista on kyse, ihan pienen pienistä, parin sentin kokoisista. Se mikä menetetään koossa, voitetaan äänessä, näitä kun muutama lähiympäristössä vinkuu niin on melkoinen kuoro kasassa. Sammakot asuvat maan alla ja kaivautuvat ylös sateen jälkeen pimeällä ja laulu jatkuu läpi yön. Pienen kokonsa takia näitä on hyvin vaikea nähdä, itse en ole koskaan kyseistä luontokappaletta nähnyt. Nauhoittelinpa varsin eilen illalla vähän todisteaineistoa ja hyvin sattuikin yksi olemaan ihan muutaman metrin päässä aukomassa äänihuuliaan. Nauhoite löytyy täältä:
Pienet sammakot ne lystikkäitä on


Muutama viikko sitten huomasimme myös, että oltiin saatu uusia lemmikkejä, kun porraskäytävään alkoi öiksi pesiytyä lepakoita. Aluksi niitä oli ilmeisesti vain yksi, mutta loppujen lopuksi niitä taisi olla jo kolme. Nämä batmanit pääsivät sisälle siis avonaisesta väliovesta, joka on nyt suojaverkotettu. Itsehän sen verran näitä pikkuelukoita pelkään (hui niinku ne mulle jotain voisi!), että en uskaltanut kuin kerran kurkata käytävään ja nähdä pikku lepakon lentelevän sekopäisesti valojen sytyttyä. Eipä ole lepakoita enää näkynyt verkon laittamisen jälkeen, vaikka epäilinkin, että liekö tuo puolen oven peittäminen riittää, mutta niin se vain näyttää, ettei ei ne kovin matalalla lentele. 


Minä en kyllä mistään batmaneistä tykkää!

Niin se vaan taas kuukausi vaihtui, tunnelmallista elokuuta kaikille!