sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Ensimmäinen viikko takana


Ensimmäinen viikkoni täällä on sujunut hyvin rauhallisesti ja rennosti. Tosin jo heti ensimmäisenä päivänäni sain kokea ihanan "yllätyksen" virallisen kosinnan ja kauniin sormuksen kera, toisaalta osasin kyllä kyseistä asiaa odottaa, mutta oli se silti niin ihana hetki ja koko viikon olenkin saanut leijailla pilvissä :). 

Jonathan oli hommannut itsellensä muutaman päivän vapaata töistä, ettei minun tarvinnut heti jäädä yksin kotiin, joten saimme rentoutua ja nuuskutella toisiamme ihan rauhassa muutaman päivän ajan. Mitään erikoista ei nuina päivinä hommailtu, kunhan oltiin vaan, syötiin hyvää ruokaa ja tehty muutama ajelukierros naapurustossa sekä käyty kävelyllä viereisessä puistossa, joka on ihanan vehreä ja jonka keskellä virtaa hieno vesiputous. Uskomatonta että keskeltä kaupunkia löytyy jotain tällaista!

No keskiviikkona Jonathan palasi sitten töihin ja minäkin jouduin alkaa totuttelemaan yksin olemiseen. Toisaalta hyvä niin, koska ehkä sitten itsekin joudun keksimään itselleni tekemistä pian, enkä vaan jää kotiin istumaan ja ihmettelemään. Tämä aika täällä on käytettävä hyvin! No tottakai kun jäin yksin kotiin, alkoi se koti-ikäväkin vähän kaihertaa. Varsinkin tilanteissa joissa löysin itseni miettimästä mitä tekisin juuri tällä hetkellä jos olisin kotona. Mutta olen varma, että kunhan olen sopeutunut tänne enemmän ja löytänyt itselleni omaa, mieleistä tekemistä, koti-ikäväkin alkaa väistymään. Ja onhan minulla täällä oma rakas, jonka luokse pääsyä olen odottanut niin kauan. Nyt loppuviikosta minulla on ollut liikaa aikaa ajatella juuri niitä asioita, että mitä sitten kun minulla ei ole täällä mitään omia verkostoja, ei perhettä, ei ystäviä, ei työkavereita? Mutta tämä onkin uusi seikkailu elämässäni ja minulla on mahdollisuus rakentaa kaikki nuo samat asiat täälläkin, kuitenkin unohtamatta rakkaita ihmisiä siellä Suomessa <3.
 
Mutta olen minä sentään päässyt muutakin tekemään kuin pelkästään kotona kökötellyt. Perjantaina Jonathanin siskontyttö pyysi minua elokuviin kahden kaverinsa kanssa. Sen jälkeen menimme vielä kahvilaan istumaan ja juttelemaan. He olivat kiinnostuneita Suomesta ja miksi ihmeessä olin halunnut tulla Suomesta Venezuelaan. Heidän mielestään oli myös oikein hauskaa että Suomessakin on Mcdonald´s ja Subway. Ja tietenkin se että koko Suomessa on vain 5 miljoonaa asukasta, sama määrä kuin täällä Caracasissa, que loco! Saipahan taas huomata, että nämä täkäläiset puhuvat niin paljon ja niin nopeaa, että eipä ole vielä syksyisestä espanjan kielikurssista ollut apua :). 

Kauhulla ja innolla odotan kulttuurishokkeja ja -eroja täällä. Yksi on jo koettu joka tulee kulkemaan mukana koko täällä olo ajan. Eli turvallisuusasiat. Perjantai-iltana kun saavuimme elokuvista kotiin noin kahdeksan aikaan illalla, jouduimme tulemaan bussilla vaikka paikka oli ihan kävelymatkan päästä. Siskontyttö opasti minua että pimeän tultua ei ole turvallista liikkua jalkaisin, aina taksi tai bussi. Tämä tulee varmasti olemaan yksi niistä asioista mitä kaipaan, turvallisuus. 

Eilistä ruokaostosreissua anopin kanssa voi myös kutsua eräänlaiseksi seikkailuksi, joka kyllä sitten meni paljon paremmin mitä odotin. Anoppi ei puhu englantia ja minä hyvin huonoa espanjaa, joten minua meinasi etukäteen jännittää miten käy. Mutta yllätyksekseni ymmärsimmekin toisiamme ihmeen hyvin, oli vähän niinkuin pakko kun ei ollut ketään kääntämässä. Huomaan nimittäin, että kun Jonathan on paikalla niin helposti lasken sen varaan, että hän kyllä kääntää minulle mitä muut sanovat, eikä minun edes tarvitse yrittää ymmärtää. Mutta eilisessä tilanteessa oli pakko ja hyvinhän se sujui! Yhden ainoan kerran jouduin käyttämään kännykän sanakirjaa, kun en tiennyt mikä on vehnä espanjaksi. Tuntui myös jännittävältä joutua ensimmäistä kertaa maksamaan itse ostokseni, vaikka hirmu arkinen asia onkin. Täällä kaupantädit ei paljoa tervehdi (vaikka muuten ihmiset ystävällisiä ovatkin) eikä niillä ole mihinkään kiire, kesken asiakkaan voi vaikka näpytellä tekstiviestiä. Täällä on myös joku kummallinen tapa, että kun ostat ruokaa kaupasta niin täytyy antaa joku ihmeen numero ja nimi kassatädille. Tuokin asia jännitti etukäteen, koska eihän minulla tietenkään mitään numeroa ole, joten olin valmistautunut antamaan passin numeron, Kassatäti ei sitä kuitenkaan kysynyt, epäilen että koska näytän ulkomaalaiselta ja he eivät välttämättä kovin mielellään ala puhumaan englantia. 

Tänään on ollut oikeastaan ensimmäinen päivä, jolloin aika on meinannut käydä pitkäksi, kiitos Jonathanin pitkän työpäivän. Facebookista on tullut vähän turhankin hyvä kaveri tällä hetkellä ;) Mutta onneksi iltapäivällä Jonathan oli kultainen ja laittoi viestiä, että haluaisinko lähteä ulos syömään töiden jälkeen ja tottakai minä halusin! Käytiin sitten syömässä Jonathanin ja hänen kaverinsa kanssa jossakin Subwayn tapaisessa (joskin oli paljon parempaa) sandwichit ja ihanan rapeita ranskiksia ja jälkkäriksi aivan ihanat jäätelöannokset nams! Ruoka täällä on kyllä niin hyvää, että saa alkaa olla varovainen ettei kovin pääse paisumaan.

Tervetuloa lukemaan blogiani, jutut ei aina välttämättä ole kovin järkeviä ja tekstikin hyvin sekavaa, mutta kiva jos jaksoit kiinnostua. Niin ja tämä blogin kirjoittaminen on minulle jotain aivan uutta, joten pyydän kärsivällisyyttä siinäkin suhteessa :). Hasta luego!

11 kommenttia:

  1. Jee täällä mää voin nyt facebookin lisäksi katella sun toimias ja jutskias!:) Kivasti sulla on vissii aika menny siellä, vaikka ikävä täällä Suomessa päin tahtookin vähän olla. Kirjoittelehan lisää, mielenkiinnolla odotan. Pitää äidillekin kertoa tästä sun blogista! :)
    T. Eve

    VastaaPoista
  2. Ihanalta kuulostaa, hyvä idea tämä blogin kirjottaminen! Niinhän se on, että vaikka perhe ja ystävät tärkeitä on, oman rakkaan jokainen ihminen tarvitsee, oli se sitten vaikka toisella puolella maapalloa <3 T. Kirsi

    VastaaPoista
  3. Kivaa päästä lukemaan sinun seikkailuista paremmin tätä kautta, ku FB:ssa on jutut yleensä aika lyhyitä. Varppina oon sinun blogin vakkarilukija! Rohkeasti vaan höpöttelemään espanjaksi kaikkea, ei se haittaa vaikka ei vielä täydellisesti kieltä osaakaan. :) T.Karoliina

    VastaaPoista
  4. Nyt on Ansku sitten rengastettu nainen:) Onnittelut ystäväiseni! Nautihan olostasi siellä. Kesäkuussa nähdään!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kun siellä on kaikki hyvin! Hyvin sä Anki vedät sitä epsanjaa ku vaan rohkeesti puhut niin siinä oppii parhaiten. Jännityksellä ootellaan seuraavaa päivitystä tänne. Pusut ja halit <3

    VastaaPoista
  6. Hola Ansku!Onnea sinne maailman ääriin ja pidähän meidät ajantasalla :)!Terkuin Heidi and family

    VastaaPoista
  7. Voi kun kiva kuulla kuulumisia tämän blogin kautta. Siitä se arki alkaa siellä sujumaan, hauska kuulla teidän erilaisesta elämänmenosta ja tavoista siellä :) terkkuja mäntyrinteeltä,t.anne

    VastaaPoista
  8. Kiitos kovasti kaikille tsempistä ja onnitteluista :) Tämä vaikuttaisi olevan kätevä tapa kertoa kuulumisia täältäpäin ja samalla pitää itsellekin päiväkirjaa tekemisistä. Yritän taas pian kirjoittaa lisää, hasta luego! :)

    VastaaPoista
  9. Hola!

    Kiva juttu tämä blogisi. Olehan tyttö tarkkana siellä, tunttu uskomattomalta tuo, että pientäkään matkaa ei uskalla yksin ainakaan illala kulkea.Kyllä se espanja siella varman vertyy ja se, että Jonathan ei ole koko ajan tulkkaamassa, pakottaa sinut opiskelemaan kielta paremmin. Itsekin huomasin tuolla Las Palmasissa, että äkkiä se kuullun ymmärtäminen takeltelee, vaikka asiat saakin toimitettua. Nyt en jaksa väsätä tätä vastausta espanjaksi, koska olen oksennustaudissa. Tosin se tekee hyvää hotelliaaimiaisten ja muun reissusyömisen jälkeen. Askolla taas selkä tosi kipeä heti kun kotiin tultiin. Terv. Sirpa

    VastaaPoista
  10. Tervehdys minultakin! Mukava kuulla Sinusta ja tekemisistänne. Tuon turvallisuuden suhteen olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.Eipä muuta ku hyvää jatkoa ja terveisiä myös Jonathanille.

    t. iskä

    VastaaPoista
  11. Sirpa ja iskä: Jep varovaisia ollaan ja järki mukana tekemisissä :). Kiva että teillä oli mukava loma ja harmi kun nyt sairastatte, paranemisia! Täältä myös terveisiä sinne, ollaan kuulolla!

    VastaaPoista