keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kielikiemuroita ja muuta kivaa

Puolitoista viikkoa on nyt espanjan opintoja takana ja suht tuttujen perusteiden jälkeen ollaan jo siirrytty vähän vaikeampiinkin asioihin. Täytyy sanoa, että vauhti on aika nopeaa ja monesti tuntien jälkeen saakin käydä asiat ihan ajatuksella läpi kotona, mutta olen kyllä tykännyt kurssista tosi paljon. Meidän ryhmämme on myös saanut lisävahvistusta kahdesta uudesta opiskelijasta Englannista ja Etelä-Afrikasta. Välissä tuntuu, että päässä on melkoinen kielien sekamelska, kun usein tulee asiat ajateltua ensin espanjasta suomeksi, sitten suomesta englanniksi, englannista taas espanjaksi jne... Minusta on vaan helpompi sisäistää näitä uusia asioita helpommin suomeksi ja sen takia en ajattele suoraan englanniksi, jota kuitenkin toistaiseksi enimmäkseen kommunikointiin täällä käytän. No saapahan aivosolut vähän jumppaa! :) 

Opiskeluintoa
Latinalaisen Amerikan ja Espanjan espanjan kielen eroja on myös tullut huomattua paremmin täällä ollessa. Itse pidän enemmän juuri täällä puhuttavasta espanjasta, mielestäni se sopii paremmin suomalaiseen suuhun, sillä siitä puuttuvat "kova h-äänne" ja "suhiseva c". Myös jotkut kieliopilliset asiat tuntuvat helpommilta ja yksinkertaisemmilta. Mutta yleisesti ottaen kumpikin espanja on kuitenkin hyvin samanlaista. Venezuelan espanjan yksi tyypillinen piirre näyttäisi olevan, että puhekielessä monista sanoista s jätetään lausumatta, joka ainakin aluksi sai minut ihan ymmälleen, mutta nyt kun sen on tajunnut, on ymmärtäminen helpompaa. Paikalliset murteet ja slangi tuovat tietysti oman haasteen, juuri kun kuvittelet, että olet jo hyvin jyvällä puheen ymmärtämisessä, niin tositilanteessa ihmiset kuulostavat puhuvan ihan siansaksaa. Huoh, yo entiendo nada.

Sunnuntaina täälläkin vietettiin äitienpäivää, el dia de la madre, ja sitä vietimme perheen kesken Jonathanin veljen luona, tai siis minä ja muut juhlittiin ja Jonathan oli töissä. Päästiin taas herkuttelemaan grilliruokaa kera Sangrian, sekä suussasulavia venezuelalaisia leivonnaisia. Musiikki soi ja tunnelma oli iloinen, illan päälle porukka innostui myös laittamaan jalalla koreasti salsan tahtiin. Olihan se sana tietenkin kiirinyt, että minäkin olin salsaa jo aikaisemmin opetellut Jonathanin siskon kanssa, joten pakottivat minutkin mukaan. Voi sitä ujostelun ja nolostelun määrää... Maanantai aamuna kellon soidessa klo 7.00 olo olikin sen mukainen, että oli tullut juhlittua koko edellinen päivä. Mutta hauskaa oli!

Eilinen päivä meni asioita hoidellessa. Aamusta lähdin kampaajalle, tavoitteena askel kohti vaaleampaa tukkaa. Pari kertaa yritin ensin kotona vaalennella, mutta tuo punainen väri on niin tiukassa, että eihän se mihinkään vaalentunut. Kampaajan kanssa tultiin siihen tulokseen, että laitetaan raitoja, niin ei vaurioita hiuksia liikaa. Ei tainnut olla helppo homma hänellekään saada punainen tukka vaalenemaan, sillä kolmisen tuntia meni ähertäessä. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen, hiuksista tuli vaaleammat kuin uskalsin odottaa eikä hiukset tuntuneet kärsivän juuri lainkaan. Palvelusta täytyy antaa täysi kymppi, sillä kampaaja ei luovuttanut, ennen kuin hiukset todellakin olivat enemmän vaaleat kuin keltaiset. Suurin ero suomalaisiin kampaamoihin on se, että täällä kampaajilla on assistentit auttamassa työskentelyssä, siinä siis kaksi naista touhusi minun hiusteni kimpussa.

Uusi tukka
Kävin myös piipahtamassa maahanmuuttovirastossa, koska 90 päivää, jonka täällä saan olla ilman viisumia, alkaa tulla täyteen pian. Jonathan on siellä jo käynyt kerran, jolloin kukaan ei osannut sanoa mitään toimintaohjeita ja vaihtoehtoja (no kuka sitten osaa, jos eivät he?!). Eilen Jonathan soitti virastoon ja sieltä annettiin ohjeeksi minun tulla käymään paikan päällä ja hakemaan jotain kaavakkeita. Arvatkaapa sainko mitään kaavakkeita... Ystävällinen mieshenkilö kertoi, että tämä joku taho mikä näitä asioita hoitaa, on laitettu kiinni herra presidentin tahdosta, koska ilmeisesti paperihommat teettävät liikaa työtä. SAATTAA aueta noin kahden viikon päästä ja virkailija pyysi tulemaan silloin takaisin kirjeen kanssa, jossa perustelen miksi haluan tänne jäädä yms. Tämä on tätä hauskuutta täällä, että eri ihmiset sanovat eri asioita ja välissä tuntuu, ettei kukaan oikein tiedä mitään. No ei hätä ole tämän näköinen, jos minun oleskeluasiani ei onnistu tätä kautta, niin sitten pääsemme pikku retkelle esimerkiksi Kolumbiaan, jolloin saan uuden leiman passiin ja saan taas vähän lisäaikaa.

Pienistä hankaluuksista huolimatta, que bonita es la vida!

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen aina pitänyt enemmän espanjan amerikkalaisesta kuin eurooppalaisesta lausumistavasta. :) Olisi mielenkiintoista joskus ymmärtää enemmänkin murre-eroja! Etelä-Amerikassa olen käynyt vain Chilessä ja Argentiinassa, joistä jälkimmäisessä huomasin saman s:n pehmenemisen lähes kuulumattomiin. Kun taas y (mielestäni käsittämättömästi) vahvistui soinnilliseksi sh-äänteeksi. Tämä jäi mieleeni Buenos Airesin keskeiseltä aukiolta, jonka nimi on Plaza de mayo - eli mazzho tai jotain! :D

    Tsemppiä byrokratiaan! Amerikkaan muuttaneena kuulostaa uskomattomalta, että voit tulla maahan ilman viisumia ja voit jäädä sinne - ja kuinka monimutkaista se silti on. Kun näkyy olevan aimo annos vielä mielivaltaa mukana kaupan päälle...

    VastaaPoista
  2. Tämä on jostain kumman syystä syönyt kommentit, joten vastailen vähän yleisesti.

    Joo nuo kieliasiat ja -erot ovat oikein mielenkiintoisia, olisi tosiaan hauska oppia niistä lisää, mutta se vaatii vähän enemmän harjaantumista tässä espanjankielessä :). Täällä tulee paljon telkkarista ohjelmia eri puolilta Etelä-Amerikkaa, ja ainakin tähän mennessä minusta tuntuu, että Kolumbiassa puhuttava espanja olisi kaikista selkeintä ja ymmärrettävintä.

    Byrokratiajutut on aina yhtä ihania, varsinkin kun kaikki ei tapahdu aina niin helposti. Mutta onneksi on tuo Kolumbiakortti, jos ei muuten hommat onnistu.

    VastaaPoista
  3. Bloggerin käyttökatkon aikana taisi tapahtua vähän muutakin kuin suunniteltuja huoltotoimenpiteitä...

    Aika hauska että sinäkin olet tullut siihen tulokseen, että kolumbialainen espanja on selkeintä! Minun (nyt jo ex- :/)espanjanope on kolumbialaissyntyinen, joten suhtauduin vähän kriittisesti siihen kun hän väitti samaa. :D Hän myös sanoi, että kolumbialaiset käyttävät kieltä niin rikkaasti että se on kuin runoutta. Puerto Ricossa puhe on hänen mukaansa nopeinta ja epäselvintä.

    VastaaPoista
  4. Niin vissiin, eilen huomasin, että ohoh, kommentit ovat palanneet!

    Heh ehkä siinä jokin totuus piili, mitä opettajasi sanoi :). Tuosta runohommasta en kyllä tiiä ;). Täällä Etelä-Amerikassa tuntuisi olevan myös aika yleistä diminutiivin käyttö, sitä viljellään oikein urakalla,cafecito, amorcito jne... Minäkin olen saanut "diminutiivinimen" itselleni, Anninita :). Ollaan myös tehty "suomalaisia" diminutiiveja, esim. murusito ja pupusito. Tosin tuo pupu ei tarkoita täällä ihan samaa kuin Suomessa ;)

    Me just tänään saatiin koulussa omat cd:t kuunteluharjoituksia varten ja jostain ihmeen syystä se on Euroopan espanjaa! Tuntuu hassulta kuunnella sitä, vähän niinkuin ei muka saisi mitään selvää kun on tottunut paremmin tähän Etelä-Amerikan espanjaan.

    VastaaPoista