Shoppailua ja retkeilyä

Viikonloppuna oli luvassa shoppailua anopin ja Jonathanin siskon, sekä hänen tyttärensä kanssa. Suuntasimme suosittuun ostoskeskukseen Cementerion kaupunginosaan ja jopa minäkin, ei-niin-innokas-shoppailija, taisin löytää shoppailijan paratiisin. Kaupunginosa kylläkin vaikutti melko epäilyttävältä, lähinnä barrioalueelta ja laukusta sai pitää tiukasti kiinni sen lyhyen matkan ajan bussipysäkiltä itse ostoskeskukseen. 

Ostoskeskukseen sisälle päästyämme tunnelma onneksi muuttui ihan erilaiseksi, turvallisemmaksi. Ostoskeskus oli todella valtava! Mikäli haluaisi kiertää jokaisen kojun läpi, siihen menisi varmasti useampi päivä. Tässä ostoskeskuksessa ei ole varsinaisia liikkeitä, vaan ne ovat eräänlaisia kojuja, vähän niinkuin menisi torille, mutta kaikki on sisätiloissa. Eri kojuja on varmaan satoja vieri vieressä ja niiden väliin muodostuu pikkuisia kapeita kujia. Ja mikä parasta, kaikki on ihanan halpaa, paljon halvempaa kuin "oikeissa" ostoskeskuksissa. Itse asiassa monet liikkeiden omistajat käyvät ostamassa vaatteet juuri täältä Cementerion ostoskeskuksesta ja myyvät samat vaatteet sitten kalliimmalla liikkeissään. Käytännössä kaikista ostoskeskuksista löytyvät samat tavarat ja vaatteet, mutta täällä paljon halvempaan hintaan, koska omistajilla ei tarvitse maksaa suuria vuokria, kuten tavallisten ostareiden liikkeissä.

Ostettavaa olisi löytynyt vaikka millä mitalla, mutta minulla oli missio löytää jotain tiettyä erästä ensi kuussa tapahtuvaa tilaisuutta varten, joten keskityin lähinnä siihen ;). Ja tämä tietty asia onnekseni löytyi pitkän hakemisen tuloksena, asiasta myöhemmin lisää... Pari käyttöpaitaa lähti myös mukaan, noin 9 euroa yhteensä. Tänne on kyllä pakko päästä uudestaan ja onneksi hyvä tekosyy löytyy ihan pian, kun vieraita Suomesta alkaa tänne ilmestymään.

Maanantaina lähdettiin koulun jälkeen pikku retkelle El Àvila vuorelle opiskelukaverini ja hänen venezuelalaisen tyttöystävänsä kanssa. Vuori on todella suosittu kuntoilukohde ja myös kansallispuisto. Vaikeusasteita on useampia helposta vaikeaan, me valitsimme näin ekalla kerralla helpon, eikä reitti nouse kauhean korkealle. Seuraavalla kerralla pitää koittaa vähän vaikeampaa reittiä.

Tämä pikku vuoriretki oli kyllä mahtava elämys. Ensin olet keskellä kaupungin sykettä ja muutaman minuutin kuluttua et tiedä kaupungin menosta mitään. Kaikki kaupungin meteli hukkuu pian luonnon äänien sekaan, heinäsirkat ja muut hyönteiset sirittävät, sammakot ääntelevät ja linnut laulavat. Tuntuu kuin olisit jossain syvällä viidakossa. Caracas todellakin on kontrastien kaupunki, on uskomatonta itse kokea kuinka olosuhteet muuttuvat ihan silmänräpäyksessä. Paikalliset saavat syystäkin olla ylpeitä tästä kauniista ja uskomattomasta luontokappaleesta kaupungin kupeessa.

Reittimme oli hieman vaihtelevaa maastoa, sisältäen pieniä nousuja ja laskuja. Myös maaperä vaihteli hieman pitkin matkaa, oli kivikkoista, mutaista, hiekkaista, sekä erikoisen näköistä punaista savimaaperää. Kasvillisuus oli tiheää ja viimeaikaisten sateiden ansioista oikein vehreää. Reitti päättyi upeaan vesiputoukseen, joita vuorelta löytyy useita, yksi ihan lähipuistostammekin. Viimeistään vesiputouksen luona tuntuu kuin olisit jossakin muinaisten aikojen sademetsässä, aurinko pilkistelee korkeiden puiden lomasta ja saa vesiputouksen kimaltelemaan. Viihdyimme vesiputouksen lumoissa hyvän tovin ja heiluttelimme varpaita viileässä vedessä. Kyllä siinä mieli lepäsi. 

 

Polulla tapasimme myös muutamia metsän eläimiä. Papukaijoja ei valittettavasti tällä kertaa näkynyt, muuten olen niitä nähnyt niitä täällä kaupunkialueella lentelevän, muita värikkäitä pikkulintuja kyllä näkyi. Tuuheahäntäinen orava kiipeili puissa vesiputouksen luona ja pari liskoa luikki heinikossa. Nähtiin myös useita kauniita perhosia sateenkaaren väreissä, osa niistä näytti melkein linnuilta kokonsa puolesta. Paluumatkalla meidät säikäytti käärme, joka oli keskellä polkua. Pian kuitenkin huomasimme, että joku oli tainnut taittaa siltä niskat ja käärme oli kuollut vaikkakin sen häntä vielä kovasti sätkikin. Polun loppupäähän oli vielä retkemme aikana ilmestynyt kukko kanoineen. 

Niin ja sunnuntaina tietenkin kannustettiin Leijonat voittoon! Jonathaniin ei kuitenkaan ihan vielä kiekkokärpänen kunnolla purrut, mutta sain hänet kuitenkin sanomaan ihanaa leijonat ihanaa :). Minä taas olin voitosta niin liikuttunut, että melkein itku pääsi.

Näkymä Caracasiin reitin alkupuolelta