lauantai 30. heinäkuuta 2011

Takaisin ruotuun

Koko täällä oloaikani on ollut enemmän tai vähemmän lomailua, mutta viimeiset pari kuukautta on tullut ihan tosissaan elettyä kuin kesälomalainen, eli syömiset on levinneet käsistä ja liikkuminen päässyt vähemmälle. Onkin siis aika ottaa itseä niskasta kiinni.

Lenkillä Parque del Estessä
Olen kuitenkin aika yllättynyt, että paino ei ole juuri päässyt lisääntymään (vaikka vaatteista päätellen pientä turvotusta on havaittavissa), vaikka ruokavalio onkin muuttunut aika paljon jo pakonkin sanelemista syistä. Täällä syödään aika hiilihydraattipainotteisesti, pastaa, riisiä, perunan sukulaisia jne... Ja kaikki aina vaaleaa laatua, ja tietenkään ruisleipää ei ole saatavilla, vaan leipäkin on aina vaaleaa, joka alkaa kieltämättä maistua jo vähän puulle. Erilaiset juustot on täällä tosi suosittuja joka meinaa rasvaa, rasvaa ja rasvaa.  Valkoisen viljan lisäksi monet tyypilliset ruuat valmistetaan uppopaistamalla rasvassa. Toisaalta täällä taas on mahtava tilaisuus nauttia tuoreita ja maukkaita hedelmiä ja kasviksia. Liha on myös edullista ja hyvälaatuista, jauhelihaa käytetään aika vähän. Ajattelinkin tästä lähtien panostaa enemmän tuoreisiin ja keveisiin tuotteisiin. Mutta miten minun onkaan ikävä Ehrmannin maitorahkaa!

Tällä viikolla aloitettiin taas aamulenkkeilyt Jonathanin kanssa, jota harrastimme säännöllisesti jo aikaisemminkin. Itsehän olen hyvin aamu-uninen ihminen ja voisin nukkua helposti vaikka puolillepäivin ilman herätyskelloa, ja siksi aikainen herätys jonkun lenkkeilyn takia onkin usein melkoista tahtojen taistelua. Ensimmäinen puoli tuntia meneekin monesti niin, etten puhu Jonathanille sanaakaan, mutta siinä kun pikkuhiljaa kävellessä heräilee, alkaa elämä voittaa. Ja onhan se lenkin jälkeen mahtava olo, kun on voittanut itsensä ja saanut raahattua takapuolensa lenkkipolulle. 

Tavallisesti me lenkkeillään Parque del Estessä, joka on suuri puisto, jossa on myös suosittu lenkkipolku. Sunnuntaisin täällä suljetaan pätkä moottoritietä, jolloin lenkkeilijät ja etenkin pyöräilijät pääsevät kunnolla harjoittelemaan. Me meinataankin huomenna kokeilla tuota moottoritielenkkeilyä vaihtelun vuoksi, lisäksi sieltä on aika mukavat näkymät kaupunkiin. Kerran jo käytiinkin puolivahingossa siellä käppäilemässä Suomen vieraiden kanssa ja silloin huomasin paikan olevan oikein kiva lenkkipaikka. 

Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma...
Eilen aloittelin kokeilumielessä myös erään vatsalihasohjelman parissa ja rankkaahan se oli, varsinkin kun vatsalihasliikkeet ei oikein koskaan ole kuulunu mun lemppareihin. Onneksi ohjelmaan kuitenkin kuuluu vähän muutakin kuin pelkät vatsat, ja itseasiassa kumma kyllä mun reidet on nyt paljon pahemmin jumissa kuin NE vatsalihakset! :O

No joo mutta tästä on taas hyvä aloitella, varmaan jollain muullakin sama edessä kesälomien jälkeen ;). Että tsemppiä vaan!

...kaupunkien valot mulle huutaa...

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Latinorytmejä osa 1

Etelä-Amerikassa kun ollaan, niin ei voi välttyä kuulemasta latinalaisamerikkalaista musiikkia, mihin tahansa meneekin, sitä kuuluu paljon ja kovaa. Salsat sun muut rumbat ei varsinaisesti omaan musiikkimakuuni ole kuuluneet, vaikka se laaja onkin, mutta täytyy myöntää että oma korva alkaa pikkuhiljaa lämpenemään osalle musiikista. Onhan useat kappaleet aika kivasti rennon letkeitä ja saa jalkaterän vipattamaan kuin itsestään. Radiossa tai telkkarissa tiuhaan soitettujen kappaleiden sanatkin alkaa pikkuhiljaa tarttumaan päähän ja Jonathanilla on hauskaa, kun minä tiedän lyriikat paremmin kuin hän :).

No ajattelin kuitenkin tänne tipautella silloin tällöin eri kappaleita Etelä-Amerikasta, josta itsekin tykkään, tai sitten en. Ekana vuorossa venezuelalaista reggaetonia Chinolta ja Nacholta. Videolla, joka on kuvattu eri puolilla Venezuelaa, on hieman nähtävissä Venezuelan luonnonolojen monimuotoisuutta.


"Reggaeton on tanssimusiikin muoto, joka tuli suosituksi 1990-luvun lopulla latinalaisen Amerikan nuorten keskuudessa. Sekoitus jamaikalaisia musiikkivaikutteita reggaeta ja dancehallia latinalaisen Amerikan bomba-, plena- sekä hip hop -musiikkiin. Musiikkiin yhdistetään yleensä espanjankielistä räppäystä." Wikipedia

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Hyvä ruoka, parempi mieli + hyvä seura, vielä parempi mieli

Vaihteeksi seuraavana ruoka-aiheinen postaus. Eli me ollaan vietetty sunnuntaita kokkailun ja seurustelun merkeissä. Viimeeksi meillä oli ystäväperhe kokkailemassa meksikolaista ruokaa ja silloin sovittiin, että seuraavana me kokkaillaan jotain kivaa heille.

Kebab on täällä sen verran harvinainen ruoka, että ajattelin tehdä sitä pitaversiona. Ei se kuitenkaan ihan oikeaa lammaskebabbia ollut, vaan varmaan aika monelle tuttua jauhelihapötkylää, joka minusta on kuitenkin oikein maistuvaa. Ohjekin on niin yksinkertainen että ei voi epäonnistua. Vielä kun kaveriksi itse tekee tsatsikin niin voi nam! Tekasin eilen vielä joutessani jälkiruuaksi ihania suklaakeksejä amerikkalaiseen malliin. Helppoa ja hyvää, voi myös päätellä siitä, että itse ruokaa, eikä jälkkäriä kumpaakaan ole enää jäljellä murustakaan.



Ruokailun lomassa katsottiin myös Copa American finaalia Paraguay-Uruguay. Venezuela pääsi pronssipeliin asti, mutta valitettavasti hävisi ottelun Perulle, jonka jälkeen minä siirryin Uruguayn leiriin, joka voitti kuin voittikin mestaruuden! Mitään kummempia perusteluja minulla Uruguayn kannustamiseen ei ole, muuta kuin että kotikadullamme sijaitsee kiva uruguayalainen ravintola ja toisaalta en halunnut sen erään paragualais naisraukan joutuvan luopumaan vaatteistaan :P. No mutta kuitenkin Venezuelan sijoitus neljänneksi oli hieno saavutus, Venezuela ei ole koskaan aiemmin sijoittunut näin korkealle ko. jalkapallokisassa, upeaa Vinotinto!

Porukka toi myös mukanaan Nintendo Wiin, jota sitten porukalla loppuiltapäivä pelailtiin, niin että mulla ei varmaan toinen käsi nouse huomenaamuna :). Oli vielä sen verta mukavaa porukkaa, että jättivät konsolin meille lainaan ja ajattelinki heti huomenna kokeilla joogaa ja muita mukavia lajeja.

Lopuksi haluan ilmaista osanottoni kaikille, joita Norjan tragedia koskettaa ja sytyttää uhreille kynttilän. Sytytän kynttilän myös isoisälleni, jonka hautajaisia on tänään vietetty Suomessa, kauniita unia pappa <3.
Kuva: google

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Joe tuli taloon

Meille tuli tänne eilen uusi koira! Tai no ei se ihan meille tullut, mutta samaan taloon kuitenkin, anopille. Kyseessä on neljän kuukauden ikäinen siperian husky Joe, joka on ikäänsä nähden jo melkoisen iso. Pojalla on mahtavan väriset silmät, toinen on jäänsininen ja toinen vihreä, turkki on valkoinen ja selässä harmaata. Kytzia-parka pääsee siis kohtapuoliin sterilisaatioon, ettei talossa pian vilise kultaisennoutajan ja huskyn jälkeläisiä.



Tässä kaupungissa on varmaan koiria saman verran kuin ihmisiä, sillä näyttäisi että joka talossa on vähintään yksi koira. Valittettava näky on tietysti myös kulkukoirat, joita aika vähän täällä kaupungissa kuitenkin näkee. 

Oli pakko vielä tähän loppuun laittaa kuva meidän perjantaisesta vieraasta, aivan uskomattoman ihanasta labradorinnoutajan pennusta Jackista, aww!

Minä olen niin pieni ja suloinen!

Lisäyksenä vielä mainitsen, että Etelä-Amerikassa on meneillään jalkapallon Copa America ja kyllä nämä venezuelalaisetkin näyttävät osaavan kannustamisen taidon. 10 minuuttia jäljellä Chile-Venezuela pelistä ja Venezuelalle 2-1, isäntäkin vihdoin uskalsi avata tv:n, muutoin ollaan kuunneltu pelin etenemistä naapureiden reaktioista ;). Jos Venezuela nyt voittaa tämän pelin, se tekee historiaa päästessään pisimmälle mitä koskaan  ko. kisoissa. Vamos Vinotinto!!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Enjoy this moment, this moment is you´r life

Meillä on täällä vieraita Suomesta riittänyt viime aikoina ja viimeisimmät lähtivät eilen paluumatkalle. On ollut mukavaa vaihtelua kun minulle tuttuja, läheisiä ihmisiä on täällä käynyt ja samalla on itsekin päässyt vähän lomailemaan. On myös ollut mukava näyttää ihmisille millaisessa paikassa täällä oikein asustellaan. Nyt kotimme tuntuu hieman oudon tyhjältä ja hiljaiselta, kun jäimme ihan kahdestaan.

Viimeisen puolentoista kuukauden aikana on muutakin tapahtunut kuin pelkkää lomailua, kun (jo!) kolme viikkoa sitten sanoimme toisillemme tahdon. Täällä naimisiinmeno tapahtuu ensin siviilivihkimisen muodossa ja sen jälkeen voi viettää vielä kirkkohäätkin jos haluaa, me tyydyimme pelkästään tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Alunperin tarkoituksenamme oli pitää vain hyvin, hyvin pienet, epämuodolliset bileet vihkimisen jälkeen, mutta yllättäen homma vähän levisi käsistä, kun anoppi ja sulhasen siskot innostuivat suunnittelemaan juhlia. Mutta eipä siinä, mielestäni juhlista tuli kuitenkin oikein mukavat ja kerranhan sitä naimisiin mennään ;). 

Koska juhlista oli tulossa "oikea" hääjuhla, niin pyysimme tuomarin  tulemaan suorittamaan vihkimisen kotiin tylsän toimistovihkimisen sijasta. Sillä aikaa kun minä olin kampaajalla, oli koti koristeltu kauniisti kukkasin ja pöydät ja tuolit verhoiltu valkoisilla kankailla sekä tarjoilut oli laitettu valmiiksi. Vihkiminen tapahtui pöydän ääressä, jossa tuomari puhui avioliiton merkityksestä jne, josta minulta meni 85% ohi, kun hermostuksissani päässäni toistelin si lo tomo, si lomo tomo, että osaan sanoa oikein, kun vastauksen aika tulee :). 


Juhlat ei silti päässyt paisumaan ylisuureksi, vaan vieraita oli kolmisenkymmentä, perhettä ja lähimmät ystävät. Olen iloinen, että minunkin puoleltani oli äiti ja sisko juhlistamassa tätä päivää kanssamme, toki olisin mielelläni ottanut mukaan kaikki ihanat ihmiseni Suomesta, mikäli se minusta pelkästään olisi ollut kiinni. No olen minä luvannut, että juhlat saadaan myös Suomessa myöhemmin, kaasotkin kuulostavat jo innoissaan aloittaneen suunnittelut ainakin jollakin asteella muiden kiireidensä keskellä ;).

Ei tämä rouvan elämä ainakaan vielä yhtään erilaiselta tunnu, vaikka onhan se toki ihanaa ajatella, että on naimisissa. Hommaa tämä toki vähän teettää, kun avioliitto pitää tietenkin saada Suomessakin viralliseksi ja sen takia joudumme ravaamaan ekaksi kolmessa eri ministeriössä, ennenkuin saamme paperit kääntäjälle. Kilpajuoksua käydään neiti ajan kanssa, että saamme kaikki valmiiksi ennen ensi viikon perjantaita, jolloin Suomen lähetystö pakkaa kamat kassiin ja jättää hyvästit Venezuelalle.

I give my heart to you

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Venezuela 200 vuotta

Tänään on vietetty Venezuelan itsenäisyyspäivää. Venezuela sai itsenäisyyden jo 200 vuotta sitten vapaustaistelija Simon Bolivarin johdolla, joka on suuri sankari vielä tänäkin päivänä. 


Linnanjuhlia ei täällä nähty, mutta sotakalusto on tullut sitäkin tutummaksi. Viime viikosta lähtien armeijalla on ollut lentoharjoituksia tätä suurta päivää varten, eli useampana päivänä on nähty kaikenmaailman hävittäjiä, hornetteja ja helikoptereita. Metelistä päätellen välissä on kyllä tuntunut niin kuin olisi joutunut keskelle jotain sotaelokuvaa. 


Muuten itsenäisyyspäivä ei täällä laitakaupungilla ole näyttäytynyt mitenkään erityisemmällä tavalla, ainoastaan on hiljaisempaa (jos ei lasketa lentokoneita) kun kaupat ovat kiinni ja ihmiset rannoilla pitkän viikonlopun takia. Suomen vierailla oli vaan vähän huonoa tuuria matkassa, kun lähtivät tänään Margaritalle ja lennot olivat melkein 3,5 tuntia myöhässä ylimääräisen lentoliikenteen takia.

Itsenäisyyspäivän seremonia järjestettiin Los Proceresissa, Caracasissa, mutta me ei paikanpäälle jaksettu lähteä, vaan seurailimme toimitusta telkkarista. Seremonia näytti olevan aika pitkälle armeijan ja sotakaluston esittelyä. 200-vuotispäivän kunniaksi paikalla oli myös yhteistyömaita, Venäjän armeijan porukkaa oli tuotu marssimaan myös. Presidentti Hugo Chavezkin pääsi juhlistamaan maansa tärkeää päivää Kuubassa tehdyn leikkauksen jälkeen.

Feliz dia de la independencia Venezuela!