perjantai 6. toukokuuta 2011

Yöllisiä levottomuuksia

Minähän olen tunnetusti kova puhumaan (ja touhuilemaan) unissani, eikä tämä "taito" näköjään ole kadonnut mihinkään. Yksin asuessa niistä touhuista ei vain kukaan ole kertomassa, ellei sitten jätä todisteita, mutta nyt kun jakaa sängyn toisen ihmisen kanssa, ei kuulosta sen toisen elämä olevan kovin helppoa öisin...

Minulla olisi vaikka monen monta tarinaa kerrottavana aikaisemmista uneksimisistani, joten en jaksa niitä kaikkia alkaa tässä läpikäymään. Yksi parhaista paloista on kuitenkin se, kun kerran olin vaihtanut lakanat sänkyyn unissani. Aamulla kun heräsin, niin vähän siinä katselin ympärilleni, että mitä ihmettä, varmasti oli illalla eri lakanat sängyssä kun menin nukkumaan. No siinä sitten unisena menin vessaan ja siellähän ne oli vanhat lakanat pesuhuoneen lattialla! Ei mitään muistikuvaa koko tapahtumasta! Mitä sitä hereillä ollessa siivoamaan, jos saman voi tehdä nukkuessakin ;). Yhteen väliin erikoistuin myös piilottelemaan tavaroita, esimerkiksi kännykän ja kameran laturit olivat pitkään kadoksissa, kunnes sattumalta löytyivät vaatehuoneesta vaatteiden sekaan piilotettuna. 

Täällä ollessani uneksiminen on ollut lähinnä viatonta juttelua ja ihan alusta asti vielä englannin kielellä! Jonathan oppi jo sujuvasti olemaan kiinnittämättä huomiota jutteluihini, enkä tainnut häntä niillä alun jälkeen enää paljon herätellä. MUTTA. Nyt minulle on kuulemma tullut paha tapa herättää hänet jos hän ei reagoi mitenkään, herättely on niinkin ihanaa kuin läpsiminen kasvoille ja töniminen. Esimerkiksi toissa yönä olin herättänyt Jonathanin juurikin tuolla tapaa ja hokenut "hey listen, listen". Sitten hän oli minulta kysynyt että, niin mitä oli asiaa ja minä vastaan, että "do you think I could go to pee?". Voin vaan kuvitella kuinka on varmasti ottanut hermoon tuossa vaiheessa, ja hän oli vain yrittänyt jatkaa unia. Mutta enhän minä mitään luovuttanut, vaan olin jatkanut jotain, että "honestly I need to pee, can I go?" Tuota vessahommaa olin sitten jankannut niin kauan, että Jonathan oli sanonut "yes you can go". Ja niin minä olin sitten mennyt. Samana yönä olin herättänyt hänet toisenkin kerran, mutta ei hän enää muistanut mitä minulla oli asiaa. En kyllä yhtään tiedä miksi on pitänyt tuota vessalupaa kysyä, mistähän lie on peräisin :).

Joskus olen miettinyt nuita uneksimisia, että sehän voisi olla aika vaarallistakin, jos lähtee ulos tai kerrostalossa parvekkeelle tai ihan mitä vaan, laittaa hellan päälle jne... Äidin luona asuessani minun huoneessani oli ovi parvekkeelle ja kammoksuin sitä niin paljon yöeläjän luonteeni takia, että keräsin oven eteen kaksi tuolia ja niiden päälle pinon kirjoja, että jos liikuttaisin tuolia niin heräisin siihen, kun kirjat putoaisivat lattialle. Meillä taitaa muutenkin kulkea nämä uneksimiset geeneissä tai jotain, kun jokainen meidän perheestä uneksii enemmän tai vähemmän.

No toivotaan, että yöt muuttuisivat täällä levollisimmaksi ja Jonathan saisi nukkua yönsä rauhallisesti (tai kohta minä pääsen olkkariin nukkumaan ;)). Kauniita unia kaikille ja ihanaista tulevaa äitienpäivää kaikille äideille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti