tiistai 12. heinäkuuta 2011

Enjoy this moment, this moment is you´r life

Meillä on täällä vieraita Suomesta riittänyt viime aikoina ja viimeisimmät lähtivät eilen paluumatkalle. On ollut mukavaa vaihtelua kun minulle tuttuja, läheisiä ihmisiä on täällä käynyt ja samalla on itsekin päässyt vähän lomailemaan. On myös ollut mukava näyttää ihmisille millaisessa paikassa täällä oikein asustellaan. Nyt kotimme tuntuu hieman oudon tyhjältä ja hiljaiselta, kun jäimme ihan kahdestaan.

Viimeisen puolentoista kuukauden aikana on muutakin tapahtunut kuin pelkkää lomailua, kun (jo!) kolme viikkoa sitten sanoimme toisillemme tahdon. Täällä naimisiinmeno tapahtuu ensin siviilivihkimisen muodossa ja sen jälkeen voi viettää vielä kirkkohäätkin jos haluaa, me tyydyimme pelkästään tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Alunperin tarkoituksenamme oli pitää vain hyvin, hyvin pienet, epämuodolliset bileet vihkimisen jälkeen, mutta yllättäen homma vähän levisi käsistä, kun anoppi ja sulhasen siskot innostuivat suunnittelemaan juhlia. Mutta eipä siinä, mielestäni juhlista tuli kuitenkin oikein mukavat ja kerranhan sitä naimisiin mennään ;). 

Koska juhlista oli tulossa "oikea" hääjuhla, niin pyysimme tuomarin  tulemaan suorittamaan vihkimisen kotiin tylsän toimistovihkimisen sijasta. Sillä aikaa kun minä olin kampaajalla, oli koti koristeltu kauniisti kukkasin ja pöydät ja tuolit verhoiltu valkoisilla kankailla sekä tarjoilut oli laitettu valmiiksi. Vihkiminen tapahtui pöydän ääressä, jossa tuomari puhui avioliiton merkityksestä jne, josta minulta meni 85% ohi, kun hermostuksissani päässäni toistelin si lo tomo, si lomo tomo, että osaan sanoa oikein, kun vastauksen aika tulee :). 


Juhlat ei silti päässyt paisumaan ylisuureksi, vaan vieraita oli kolmisenkymmentä, perhettä ja lähimmät ystävät. Olen iloinen, että minunkin puoleltani oli äiti ja sisko juhlistamassa tätä päivää kanssamme, toki olisin mielelläni ottanut mukaan kaikki ihanat ihmiseni Suomesta, mikäli se minusta pelkästään olisi ollut kiinni. No olen minä luvannut, että juhlat saadaan myös Suomessa myöhemmin, kaasotkin kuulostavat jo innoissaan aloittaneen suunnittelut ainakin jollakin asteella muiden kiireidensä keskellä ;).

Ei tämä rouvan elämä ainakaan vielä yhtään erilaiselta tunnu, vaikka onhan se toki ihanaa ajatella, että on naimisissa. Hommaa tämä toki vähän teettää, kun avioliitto pitää tietenkin saada Suomessakin viralliseksi ja sen takia joudumme ravaamaan ekaksi kolmessa eri ministeriössä, ennenkuin saamme paperit kääntäjälle. Kilpajuoksua käydään neiti ajan kanssa, että saamme kaikki valmiiksi ennen ensi viikon perjantaita, jolloin Suomen lähetystö pakkaa kamat kassiin ja jättää hyvästit Venezuelalle.

I give my heart to you

7 kommenttia:

  1. Paljon, paljon onnea vastanaineille! :) Ihana kuinka anoppisi ja kälysi vähän kasvattivat juhlia - taisivat olla tosi onnellisia saadessaan sut "virallisesti" perheeseen. :) Ihanat kuvat myös!

    USA:sta käsin oli muuten huomattavasti helpompaa rekisteröidä meidän avioliitto Suomeen lähettämällä paperit mun viimeisen kotikunnan maistraattiin. Mitään ei tarvinnut notarisoida, ei vaadittu passikopioita, hankalin oli apostille-todistus vihkitodistukseen. Että älä vaivu epätoivoon, jos kilpajuoksu ajan kanssa käy mahdottomaksi. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos onnitteluista! :) Joo sai kyllä huvittuneena vierestä seurailla kun toiset innostui suunnittelemaan ja järjestämään, no eipä tarvinnut itsellä juuri käytännön asioista stressailla ;).

    Ihanan helpolta kuulostaa tuo teidän prosessi! Täällä muka Suomen lähetystöstä eka sanottiin, että ne ei Suomessa hyväksy tuommosia itse lähetettyjä todistuksia!? No otin maistraattiin yhteyttä ja he sanoivat että voidaan tuoda paperit vaikka mukanamme, kun tulemme Suomeen (en yhtään uskalla alkaa täältä tärkeitä papereita postittamaan, luotto systeemiin on ihan nolla...). Eli lopetimme kilpajuoksun ja etenemme rauhassa, just tuo apostille meilläkin tuottaa eniten hommaa, olisikin yhtä yksinkertaista kuin Suomessa! Nooh hiljaa hyvää tulee :)

    VastaaPoista
  3. Vaikuttaa siltä, ettei maistraatti ja lähetystöt tiedä oikeasti mitään siitä, mitä ja miten toinen pulju hoitaa saman homman... Onneksi lähetystön väärästä tiedosta huolimatta homma selvisi teille! :)

    VastaaPoista
  4. <3 <3 <3 <3 Onnea onnea avioparille! <3 <3 <3 <3

    IHANIA KUVIA!!!

    Nyt vasta kuulin näistä sinun sivuista ja tiesin tulla lukemaan. Vierähtipä tuossa hetki jos toinenkin, Minttu ja Juho sylissä vuorotellen :) Sitä en vaan löytänyt että millonkas sitä ollaan Suomeen päin tulossa, kun ois kai se jo vähän ikävä sua!

    Terkuin Hanna, työkaveri :)

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos ihana Hanna!!! <3

    Oot varmaan kuullu, että minä oon yrittäny lähetellä sulle varmaan sata sähköpostia mun molemmista osotteista ja jostain syystä ne ei koskaan sulle lähde, tekstarinki yritin mun venezuelan numerosta lähettää. Mutta ihana kuulla nyt sinusta ja että vauvelitkin ovat saaneet ihanat nimet <3 voi että ei taida toiset enää mitään pikkuvauvoja ollakaan!

    Oiskait se ikävä sinuakin ja ootan kyllä että pääsen jo pikkuisetkin näkemään! :) Niin ja mehän siis tullaan syyskuussa, eli aika pian jo! Hei koitatko laittaa mulle meiliä ansku2009@gmail.com niin jos mä saisin sen sun postin ja pystyisin sulle vastaamaan siihen, niin jos se silleen toimisi..

    Kiva kun kirjottelit, sait minut täällä kaukana hymyilemään, nähdään pian :)

    VastaaPoista
  6. Laitoin sulle mailia Tonin osotteesta.

    En ymmärrä mikä tuossa mun sähköpostissa on vialla, ku se on aiemminki temppuillu. En mää oo tienny että oot yrittäny mailailla mulle, mutta oon kyllä ajatellu että oot saattanutkin yrittää ja tuo mun osote ei vaan toimi. No pääasia että saatiin nyt yhteys :) ja että tuutte kohta Suomeen, kivaa!!! Sitten nähdään kyllä heti.

    Joo Minttu ja Juho on jo isoja vauvoja, toisiaan hoitavat kovasti.

    Nähdään pian, moiskis!!!

    VastaaPoista
  7. Hanna, laitoin sulle postia Tonin osoitteeseen. Jepa kohta nähdään, kivaa!! :D

    VastaaPoista