Ikuisen kesän maa

Kuulostavat täällä puhuvan, että vuoden kuumin kausi alkaa olla käsillä, joka on tänä vuonna kuulemma vähän myöhässä. Venezuelassa "vuodenaikoja" on kaksi: kuiva kausi ja sadekausi. Nyt siis elämme kuivaa kautta joka yleensä kestää marras-joulukuusta maalis-huhtikuuhun. Sadekausi taas sijoittuu yleensä huhti-toukokuusta loka-marraskuuhun. Eli tänä vuonna oikeastaan näyttäisi, että kuiva kausi alkaa vasta nyt kun se pitäisi olla jo loppumassa.

Venezuelan pääkaupunki Caracas sijaitsee rannikkovuoristossa, jossa vallitsee subtrooppinen, tasaisen lämmin ilmasto. Caracas sijaitsee laaksossa 800-1200 metrin korkeudella merenpinnasta ja ilmasto on miellyttävän lämmin, yleensä 20-30 astetta ympäri vuorokauden. Ympäröivät vuoristot tekevät ilmasta mukavan raikkaan, kun taas esimerkiksi aivan rannikolla kuumuus on paljon kosteampaa ja raskaampaa. Sadekausi on hieman lämpimämpi kuin kuiva kausi. Sadekaudesta huolimatta auringonpaisteesta saa nauttia ympäri vuoden. Loppuvuonna 2010 Venezuelaa piinasivat rankkasateet, jotka aiheuttivat maanvyörymiä, jotka vaativat kuolonuhreja sekä vaurioittivat paikoin muun muassa tieverkostoja. 

Nyt parin päivän aikana on huomannut kuinka ilma on todellakin lämmennyt. Aikasemmin olen pitänyt päällä iltaisin pitkiä housuja ja jopa hupparia, mutta nyt todellakin riittää pelkkä toppi ja shortsit. Yöksi saa laittaa tuulettimenkin päälle, ettei tule nukkuessa liian kuuma. Tänään päivällä yritin ottaa vähän aurinkoakin, mutta tähän kuumuuteen vielä tottumattomana en pystynyt olemaan ulkona kuin puoli tuntia. Saapa nähdä miten huomisella aamulenkillä käy! :) Lisäsin tänne muuten tänään tuollaisen sääennustehommelin, jossa näkee tämän hetkisen sään ja muutamaksi päiväksi eteenpäin. Epäilen että ihan oikeaa lämpötilaa ja säätä se ei kuitenkaan näytä (mittari on varmaan jossain vähän kauempana), mutta antaa suuntaa kuitenkin. Esimerkiksi tänään se näytti puolipilvistä ja 27 astetta, kun todellisuudessa oli ainakin 30 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Huh hellettä!

Tällainen olisi maistunut tänään, una Piña Colada fria por favor ;)

Hikoilua perjantaiaamuna

Perjantaiaamu alkoi täällä aikaisin ja reippaasti. Jonathan kiskoi minut jo seitsemän jälkeen sängystä ylös, oli lenkille lähdön aika. Siinä ei paljon "anna vielä viis minuuttia" auttanut, vaan puoliunessa täytyi nousta hampaiden pesuun ja aamupalalle. Kahdeksalta olimme jo ulkona matkalla lenkkipolulle, Parque del Esteen, joka on yksi Caracasin suurimmista puistoista. Täytyy myöntää että oli ihan mukava tapa aloittaa viikonloppu :).

Puisto on noin 15 minuutin kävelymatkan päässä kotoamme ja puistoa kiertää lenkkipolku ja heti aikaisesta aamusta alkaen näyttäisi olevan hyvin suosittu paikka lenkkeilijöiden keskuudessa. Itse puistosta löytyy monenlaista ihmeteltävää, joita kävimme katsomassa viime kerralla ollessani täällä. On monenlaisia eläimiä ja kauniita kasveja. Puolitoista tuntia reippailimme jatkuvasti lämpenevässä säässä. Siksi olikin hyvä mennä lenkille heti aamusta, koska tänään on ollut todella kuuma ja hiostava ilma ja lämpötila nousi noin 30 asteeseen. Tarkoituksena olisi ottaa nämä aamulenkit säännölliseksi tavaksi ja kunhan kunto vähän kohenee on vuorossa lenkkeily kotimme vieressä sijaitsevalla vuorella, El Avilalla.

Tällainen otus löytyi lenkkipolulta

Lenkin jälkeen kotiin suihkuun ja sen jälkeen kauppaan ruokaostoksille. Ja tietäähän sen kuinka hyvä idea on mennä kauppaan nälkäisenä... Mukaan tarttui vähän muutakin, mitä oikeasti olisi tarvinnut. No mutta onhan nyt sentään viikonloppu ja saa vähän nautiskella ja herkutella, eikö ;). Sunnuntaina olisi myös suunnitelmissa mennä elokuviin katsomaan Black Swan.

Espanjan opintojen kanssa ei ole vielä ihan tärpännyt. Vaihtoehdot eivät tästä kaupungista lopu, mutta se täydellisin vaihtoehto minulle ei ole ihan vielä löytynyt. Joissakin kouluissa mättää sijainti, eli on liian kaukana, toisissa sitten taas hinta tulee vastaan. Keskiviikkona kävin kyselemässä parista uudesta paikasta opinnoista ja toinen niistä vaikuttikin oikein hyvältä, niin sijaintinsa kuin hintansa puolesta. Ensi viikolla aikoivat ottaa minuun yhteyttä, kun tietävät milloin saavat sopivan kokoisen porukan kasaan. Yksi vaihtoehto olisi myös yksityisopetus, joka sitten taas olisi hyvin kallista ja toisaalta ei ihan sitä mitä haluan. Minusta olisi paljon kivempi opiskella ryhmässä, jolloin saan tilaisuuden tavata uusia ihmisiä jne. Mutta eiköhän se oikea paikka vielä löydy ja minullahan on aikaa :).

Makoisaa viikonloppua!

Churromania!

Tänään tuli maisteltua näitä herkkupaloja:

Eli siis churroja. Churrot ovat espanjalaisia uppopaistettuja leivonnaisia tikkujen muodossa, kuten kuvassa näkyy. Ne valmistetaan jauhoista, öljystä ja suolasta ja siis paistetaan kuumassa rasvassa, kunnes pinta on rapea. Näiden rapeiden taikinatikkujen lisukkeeksi on sitten valittavana muutamia eri variaatioita. Ensimmäisenä churrokokemuksenani päätin kokeilla ihan tavallista versiota, eli churroja sokeri-kanelipäällysteellä. Ai nam, että oli kyllä hyvää, päällys on ihanan rapeaa ja mikä ihana tuoksu näistä tuoreista tikuista lähteekään! Otimme yhden annoksen, josta kyllä kahdelle riittää aivan mainiosti syötävää, itseasiassa kaapissa vielä jämät odottaa.

Muita lisukevaihtoehtoja ovat esimerkiksi sulatettu suklaa ja arequipe, joka on maidosta ja sokerista valmistettu karamellikuorutus. Suosittu tapa syödä churroja on myös dipata niitä oikein paksuun kaakaohon. Seuraavalla kerralla aion kyllä kokeilla churroja suklaan kanssa, näytti kuvassa niin taivaalliselta. Ah niin hyvää ja ah niin ihanan epäterveellistä! ;)

Päätin vielä Even innoittamana lisätä churroreseptin sekä espanjalaisen kaakaon reseptin tänne, jos te muutkin haluatte näitä kokeilla. (Kuvassa olevat churrot ostimme valmiina, mutta takoituksena on tehdä itsekin, nyt kun ne on hyväksi todettu.)

• 2,5 dl vettä
• 100g voita
• 1/4 tl suolaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 3 munaa

• Uppopaistoon auringonkukka-, rypsi- tai soijaöljyä
• Pinnalle sokeria tai kanelisokeriseosta

Mittaa vesi, voi ja suola kattilaan ja kiehauta. Lisää jauhot ja vatkaa voimakkaasti kunnes taikinasta muodostuu pallo. Nosta kattila levyltä. Vatkaa munat kevyeksi vaahdoksi ja lisää ohuena nauhana taikinan joukkoon samalla vatkaten. Siirrä taikina pursotuspussiin tai muovipussiin, josta on nurkasta leikattu pala pois.

Kuumenna öljy uppopaistoa varten reilun kokoisessa kattilassa. Öljy on tarvittavan kuumaa, kun taikinapala nousee heti pintaan ja öljy alkaa kuplia kunnolla. Huom! Olethan varovainen kuuman öljyn kanssa ja pidä kattilan kansi lähettyvillä mikäli öljy kuumenee liikaa.
Pursota taikinasta öljyyn sormen paksuisia tankoja ja paista ne kullanruskeiksi. Nostele tangot talouspaperin päälle valumaan ja pyörittele tankoja sokerissa tai kanelisokeriseoksessa. Nauti sellaisenaan tai esimerkiksi espanjalaisen kaakaon kanssa:

• 125 g tummaa suklaata
• 5 dl maitoa
• 1,5 rkl maissitärkkelysjauhoa (Maizena)
• sokeria maun mukaan

Laita suklaa ja puolet maidosta kattilaan ja lämmitä kunnes suklaa on sulanut. Sekoita toisessa kulhossa maissitärkkelys ja loput maidosta. Kaada seos suklaamaidon joukkoon. Kuumenna miedolla lämmöllä samalla sekoittaen kunnes seos sakenee, eli noin 5 minuuttia. Mausta halutessasi sokerilla.

Viikonlopun kuulumisia

Yksi viikko jälleen takana, jonka olen saanut vielä viettää kohtuu rauhallisissa tunnelmissa. Tämän viikon tavoitteena on selvittää eri vaihtoehtoja espanjan opinnoille. Olenkin tässä muutamana päivänä hakenut tietoa asiasta ja tänään Jonathan löysi erittäin varteenotettavan vaihtoehdon, menemme tällä viikolla ottamaan asiasta enemmän selvää. Kyseessä olevan yliopiston sijainti on hyvä kotiimme nähden, sekä kurssi on halpa. Toinen vaihtoehto on eräs toinen yliopisto, jossa anopin kanssa jo kävimmekin viime viikolla, plussaa on ehdottomasti se, että kurssi olisi ilmainen, mutta miinuksena on , että tämä yliopisto on paljon kauempana ja hieman monimutkaisemman reitin takana. On kolmaskin ihan hyvältä kuulostava vaihtoehto, sekä paljon muitakin kielikouluja, jotka sitten ovat hinnaltaan kalliita ja kestoltaan lyhyitä.

Viikonloppu meni oikein mukavasti ja liian nopeasti. Minullehan tämä elämä täällä tosin on vielä toistaiseksi ollut yhtä viikonloppua mutta kyllä siitä vapaa-ajasta ihan erilailla nauttii, kun toinenkin on vapaalla ja kotona. Perjantaina oli siis ohjelmassa mokkapalojen leipominen lauantaisiin grillijuhliin. Puolueeton mielipiteeni oli: herrrrrrkullista! :) Eli kyllä vain nämä suklaiset herkkupalat onnistuivat oikein hyvin vaikka itse sanonkin. Uuninkin kanssa yhteistyö sujui varsin mallikkaasti, kun vihdoinkin tämä blondi tajusi että lämpötila on fahrenheiteissä ;) . Muutkin kuulostivat tykkäävän mokkapaloista todella paljon, Jonathanin veli tilasikin kakkua jo lisää. Jonathaninkin mielestä oli tosi epäreilua, että minä leivon jotain niin hyvää ja sitten me ei saada edes itse niitä syödä. Eli tulevaisuudessa näyttäisi olevan paljon lisää leipomista luvassa :). 

Vastavalmistunut leikkaamaton herkku

Lauantaina oli sitten tosiaan ne grillijuhlat Jonathanin veljen ja hänen vaimonsa luona. Paikalla olikin enemmän väkeä kun olin luullut ja sehän meinasi tällaista ujoa suomalaistyttöä vähän jännittää :). Luulin että sinne tulee vain Jonathanin perhettä, jotka olen siis kaikki tietenkin tavannut, mutta paikalla olikin myös Jonathanin veljen vaimon perhettä. No eihän siinä auttanut ottaa kuin rento asenne ja koittaa sulautua joukkoon. Yleisesti ottaen näyttäisi, että ihmiset puhuvat aika vähän englantia täällä, joka tietenkin vielä vähän rajoittaa osallistumistani keskusteluihin, mutta toisaalta näin suomalaisesta näkökulmasta ajatellen se on ihan hyvä asia, ei tarvitse olla koko ajan äänessä ;). Joka tapauksessa on mukava huomata, että vaikka kaikki eivät osaakaan englantia, niin he silti haluavat kommunikoida kanssani, Jonathan saakin sitten usein toimia kääntäjänä. Ja minusta itsestäni on kauhean kiva kuunnella kun nämä ihmiset puhuvat täällä keskenään ja yrittää erottaa sieltä sekametelisopasta tuttuja sanoja ja yrittää ymmärtää mistä puhutaan.

Tällaiset juhlat perheen ja ystävien kesken kuulostaisi olevan suosittuja täällä, aina löytyy joku syy järjestää juhlat. Näissä juhlissa ei ruoka ja juoma lopu kesken. Itsekin varsin ihastuneena paikallisiin oluisiin (Polar Ice, Solera) jokun tölkillisen sain juotua. En tiedä onko se tämä lämmin ilmasto vai mikä, mutta kyllä täällä kylmä olut maistuu paljon paremmalle kuin Suomessa! Ja kun grillijuhlissa kerran oltiin, niin illan isäntä valmisti illallisemme grillissä, oli kanaa, lihaa, makkaraa, sekä mustaa makkaraa. Kyytipoikana kasvia nimeltä Yuca (maniokki), jota keitettynä käytetään perunan tapaan, eikä ollut hassumman makuistakaan. Lisukkeena oli myös aina niin herkullista Coleslaw:ta ja Guacamolea. Kaikkea muita suostuin syömään, paitsi mustaa makkaraa. Se tavallinen versio makkarasta ei ollut hullumpaa, ehkä hieman mausteisempaa ja suolaisempaa kuin Suomessa. Liha täällä on aivan uskomattoman hyvää, naudanliha on ylivoimaisesti suosituin liha ruuanlaitossa. Kanakaan ei tuota pettymystä, oikein hyvää.
  

Ilta sujui oikein mukavasti, aluksi seurustellen ja nautiskellen juotavasta ja alkupaloista, eli tuoreesta leivästä ja pehmeästä juustosta, Queso Guayanes. Ja illan kruunasi herkullinen illallinen. Taustalla soi latinorytmejä, muun muassa salsaa, reggaetonea ja merengueta. Kova ääni näistä ihmisistä kyllä lähtee, kaikki puhuvat paljon, nopeaa ja kovaa. Mietinkin siinä illan päälle, että montakohan suomalaista tarvittaisiin aikaansaamaan sama metelitaso mikä näistä yhdestätoista venezuelalaisesta lähti :).

Sunnuntai kuluikin sitten laiskasti ja hitaasti, liekö johtui edellisen illan muutamasta oluesta ;). En siltikään saanut nukuttua klo 10 pidemmälle. Se onkin ollut kummallista täällä, että minä, nukkumisen maailmanmestari, herään täällä joka aamu viimeistään klo 8 ihan itsekseni! Aikaisemmin minun piti aina vapaapäivinäkin laittaa herätyskello soimaan, etten nukkuisi pitkälle iltapäivää. Onko tämä nyt sitä aikuistumista siis?? No kuitenkin, sunnuntaina teimme pizzaa, kävimme vähän suklaaostoksilla ja asetuimme mukavasti sohvalle makoilemaan kolmen elokuvan ajaksi. Rakastan laiskoja sunnuntaita, varsinkin kun sateinen ilmakin antoi hyvän tekosyyn pysyä sisällä.

Toivottavasti tekin saitte ladattua akkuja uutta alkanutta viikkoa varten, mukavaa viikkoa kaikille! :)

Suut makeaksi!

Ensi lauantaiksi saimme kutsun Jonathanin veljen luokse grillijuhliin ja odotan sitä jo nyt innolla, sillä tähänkään asti ruuat täällä eivät ole tuottaneet pettymystä, joten pelkkä ajatus grillijuhlista saa veden kielelle. Hmm huomaan juuri että viime kesänä ei tullutkaan paljoa grillailtua, joten onhan tuo jo aikakin! Anoppi sitten ehdotti että josko haluaisin leipoa lauantaiksi jotain ja ei taida kehdata kieltäytyä kunniasta :). Mokkapaloja ajattelin, ovat niin hyviä, eikä liian vaikeitakaan (ainakaan pitäisi olla) tähän väliin.

No ajattelin kuitenkin että pakko ensiksi kokeilla uunin ja raaka-aineiden toimivuutta jollain simppelillä ohjeella, eli maanantaina syötiin sitten pannukakkua ja ihan hyvin se sitten onnistuikin ja näytti maistuvan muillekin kuin minulle :). Aluksi kyllä vähän epäilin tuleeko se onnistumaan ollenkaan ja välissä näytti ettei se valmistu ollenkaan, ei vissiin ole nämä Suomen ja Venezuelan uunit ihan samalla taajuudella. Mutta ripaus kärsivällisyyttä ja uunin lämpötilan muokkaamista ja valmista tuli!

Yritin olla myös kaukaa viisas ja otin Suomesta mukaan desilitran mitan, sillä muistelin etten viime reissullani sellaisia täällä nähyt. Täytyy sanoa että minunlaiselleni "Leipuri Hiivalle" tuo oli hyvä päätös ottaa se mukaan, koska todellakaan täkäläiset eivät mitään desimittoja täällä käytä vaan kuppeja tai jotain. Minusta itsestä on helpompi käyttää desimittaa koska olen siihen tottunut ja onhan minulla täällä ihana muisto/reseptikirja mukana jossa kaikissa ohjeissa käytetään desimittaa. Harmillista etten tajunnut ottaa todistusaineistoksi kuvaa leipomastani pannarista, toisaalta kiire siinä hommassa olisi tullut, sen verran äkkiä ne katosivat parempiin suihin :).

Muutenkin alkuviikko on sujunut rauhallisesti, pikkuhiljaa alan hahmottamaan ympäristöä. Osaisin ainakin jo lähimmälle supermarketille kävellä itsekseni! Metrollakin on tullut jo muutaman kerran ajeltua, joka on hyvin kätevä ja nopea tapa liikkua täällä sekä hullun halpa! Yhdensuuntainen lippu maksaa noin 0.04 euroa. Tässä kuva Caracasin metrosta:

Eilen kävimme anopin kanssa katsastamassa erään yliopiston espanjan kielen opintojen tarjonnan ja näyttäisi siellä jotain alkavan. Asia jäi vielä hieman epäselväksi, joten menen ensi tiistaina sinne uudestaan, joka on ilmoittautumispäivä ja toivottavasti saan sitten tarkempaa tietoa opinnoista ja sieltä löytyisi jotain sopivaa minulle. Tällä hetkellä kuitenkin jännittää enemmän lähempänä oleva haaste, eli mokkapalojen leipominen perjantaina! Josta tulikin mieleeni ne tulevat grillijuhlat, josta tulikin mieleeni nälkä, eli nyt häivyn tästä syömään :). Nähdään taas, Chao!

Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäinen viikkoni täällä on sujunut hyvin rauhallisesti ja rennosti. Tosin jo heti ensimmäisenä päivänäni sain kokea ihanan "yllätyksen" virallisen kosinnan ja kauniin sormuksen kera, toisaalta osasin kyllä kyseistä asiaa odottaa, mutta oli se silti niin ihana hetki ja koko viikon olenkin saanut leijailla pilvissä :). 

Jonathan oli hommannut itsellensä muutaman päivän vapaata töistä, ettei minun tarvinnut heti jäädä yksin kotiin, joten saimme rentoutua ja nuuskutella toisiamme ihan rauhassa muutaman päivän ajan. Mitään erikoista ei nuina päivinä hommailtu, kunhan oltiin vaan, syötiin hyvää ruokaa ja tehty muutama ajelukierros naapurustossa sekä käyty kävelyllä viereisessä puistossa, joka on ihanan vehreä ja jonka keskellä virtaa hieno vesiputous. Uskomatonta että keskeltä kaupunkia löytyy jotain tällaista!

No keskiviikkona Jonathan palasi sitten töihin ja minäkin jouduin alkaa totuttelemaan yksin olemiseen. Toisaalta hyvä niin, koska ehkä sitten itsekin joudun keksimään itselleni tekemistä pian, enkä vaan jää kotiin istumaan ja ihmettelemään. Tämä aika täällä on käytettävä hyvin! No tottakai kun jäin yksin kotiin, alkoi se koti-ikäväkin vähän kaihertaa. Varsinkin tilanteissa joissa löysin itseni miettimästä mitä tekisin juuri tällä hetkellä jos olisin kotona. Mutta olen varma, että kunhan olen sopeutunut tänne enemmän ja löytänyt itselleni omaa, mieleistä tekemistä, koti-ikäväkin alkaa väistymään. Ja onhan minulla täällä oma rakas, jonka luokse pääsyä olen odottanut niin kauan. Nyt loppuviikosta minulla on ollut liikaa aikaa ajatella juuri niitä asioita, että mitä sitten kun minulla ei ole täällä mitään omia verkostoja, ei perhettä, ei ystäviä, ei työkavereita? Mutta tämä onkin uusi seikkailu elämässäni ja minulla on mahdollisuus rakentaa kaikki nuo samat asiat täälläkin, kuitenkin unohtamatta rakkaita ihmisiä siellä Suomessa <3.
 

Mutta olen minä sentään päässyt muutakin tekemään kuin pelkästään kotona kökötellyt. Perjantaina Jonathanin siskontyttö pyysi minua elokuviin kahden kaverinsa kanssa. Sen jälkeen menimme vielä kahvilaan istumaan ja juttelemaan. He olivat kiinnostuneita Suomesta ja miksi ihmeessä olin halunnut tulla Suomesta Venezuelaan. Heidän mielestään oli myös oikein hauskaa että Suomessakin on Mcdonald´s ja Subway. Ja tietenkin se että koko Suomessa on vain 5 miljoonaa asukasta, sama määrä kuin täällä Caracasissa, que loco! Saipahan taas huomata, että nämä täkäläiset puhuvat niin paljon ja niin nopeaa, että eipä ole vielä syksyisestä espanjan kielikurssista ollut apua :). 

Kauhulla ja innolla odotan kulttuurishokkeja ja -eroja täällä. Yksi on jo koettu joka tulee kulkemaan mukana koko täällä olo ajan. Eli turvallisuusasiat. Perjantai-iltana kun saavuimme elokuvista kotiin noin kahdeksan aikaan illalla, jouduimme tulemaan bussilla vaikka paikka oli ihan kävelymatkan päästä. Siskontyttö opasti minua että pimeän tultua ei ole turvallista liikkua jalkaisin, aina taksi tai bussi. Tämä tulee varmasti olemaan yksi niistä asioista mitä kaipaan, turvallisuus. 

Eilistä ruokaostosreissua anopin kanssa voi myös kutsua eräänlaiseksi seikkailuksi, joka kyllä sitten meni paljon paremmin mitä odotin. Anoppi ei puhu englantia ja minä hyvin huonoa espanjaa, joten minua meinasi etukäteen jännittää miten käy. Mutta yllätyksekseni ymmärsimmekin toisiamme ihmeen hyvin, oli vähän niinkuin pakko kun ei ollut ketään kääntämässä. Huomaan nimittäin, että kun Jonathan on paikalla niin helposti lasken sen varaan, että hän kyllä kääntää minulle mitä muut sanovat, eikä minun edes tarvitse yrittää ymmärtää. Mutta eilisessä tilanteessa oli pakko ja hyvinhän se sujui! Yhden ainoan kerran jouduin käyttämään kännykän sanakirjaa, kun en tiennyt mikä on vehnä espanjaksi. Tuntui myös jännittävältä joutua ensimmäistä kertaa maksamaan itse ostokseni, vaikka hirmu arkinen asia onkin. Täällä kaupantädit ei paljoa tervehdi (vaikka muuten ihmiset ystävällisiä ovatkin) eikä niillä ole mihinkään kiire, kesken asiakkaan voi vaikka näpytellä tekstiviestiä. Täällä on myös joku kummallinen tapa, että kun ostat ruokaa kaupasta niin täytyy antaa joku ihmeen numero ja nimi kassatädille. Tuokin asia jännitti etukäteen, koska eihän minulla tietenkään mitään numeroa ole, joten olin valmistautunut antamaan passin numeron, Kassatäti ei sitä kuitenkaan kysynyt, epäilen että koska näytän ulkomaalaiselta ja he eivät välttämättä kovin mielellään ala puhumaan englantia. 

Tänään on ollut oikeastaan ensimmäinen päivä, jolloin aika on meinannut käydä pitkäksi, kiitos Jonathanin pitkän työpäivän. Facebookista on tullut vähän turhankin hyvä kaveri tällä hetkellä ;) Mutta onneksi iltapäivällä Jonathan oli kultainen ja laittoi viestiä, että haluaisinko lähteä ulos syömään töiden jälkeen ja tottakai minä halusin! Käytiin sitten syömässä Jonathanin ja hänen kaverinsa kanssa jossakin Subwayn tapaisessa (joskin oli paljon parempaa) sandwichit ja ihanan rapeita ranskiksia ja jälkkäriksi aivan ihanat jäätelöannokset nams! Ruoka täällä on kyllä niin hyvää, että saa alkaa olla varovainen ettei kovin pääse paisumaan.

Tervetuloa lukemaan blogiani, jutut ei aina välttämättä ole kovin järkeviä ja tekstikin hyvin sekavaa, mutta kiva jos jaksoit kiinnostua. Niin ja tämä blogin kirjoittaminen on minulle jotain aivan uutta, joten pyydän kärsivällisyyttä siinäkin suhteessa :). Hasta luego!